Nimimatematiikkaa

Et varmasti pääse loppuun asti, ellet ensin aloita.

Meillä taitaa olla tapana tehdä asiat hiukan monimutkaisemmiksi, kuin olisi välttämätöntä.
Kun laskettu aika ja sitä myöten oletettavasti myös jossain vaiheessa pienen syntymä lähestyvät kovalla kyydillä, olemme lisänneet kierroksia nimen valitsemiseen.

Prosessin aluksi on selailtu kalentereita ja lainattu kirjastosta nimikirjoja. Sitten listattiin kumpikin nimiä, jotka ovat kauniita. Tässä vaiheessa niitä oli 24. Koska oletuksena on, että pieni on tyttö, ovat nimetkin tytölle. Kun käytiin listaa läpi eliminoiden ne, mistä toisen listassa ei tykännyt, jäi 13 nimeä.

Hyvää edistystä, luulisi joku. Mutta tässä vaiheessa asioista voi sitten alkaa tehdä hankalia. 13 nimestä saa nimittäin aika monta yhdistelmää – varsinkin kun emme ole päättäneet haluammeko kaksi vai kolme etunimeä. Pienellä tietoteknisellä temppuilulla saimme aikaiseksi yli 1200 vaihtoehtoa! Enemmänkin olisi ollut, mutta osaa 13 nimestä emme harkinneet ollenkaan ensimmäiseksi etunimeksi.

Seuraavalla kierroksella karsittiin sitten taas makuasioiden perusteella. Mukaan otettiin suosikkietunimet ja niiden kanssa äänteellisesti kauniisti sopivat toiset ja mahdolliset kolmannet nimet. Näin päästiin 96 ehdokkaaseen.

Nyt ei enää oikein auta kuin tehdä rohkeasti päätöksiä, kikkailulla emme kauheasti pidemmälle pääse. Vaihtoehdot ovat aika tasavahvoja ja ihan tyytyväinen olen varmaan lopulta mihin tahansa niistä. Kyllä toiselle vielä nimi saadaan ennen ristiäisiä. Positiivisesti ajatellen, jos pieni saa ikinä sisaruksen, niin sille on valmiina pari vaihtoehtoa nimeksi.

Silloin kun sinä synnyit…

On monenlaista melua, mutta vain yksi hiljaisuus.

..soi tämä kappale. Näin voisin joskus kertoa pienelle musiikkia kuunnellessa.

Sairaalassa suosittelivat ottamaan mukaan musiikkia synnytykseen. Kaikissa synnytyssaleissa on cd-soittimet ja omilla välineillä saisi tietysti myös Spotifyn kuulumaan.

Pitäisi vaan tietää, millaista musiikkia sitä haluaisi kuunnella. Olisiko tunnelmallinen ja herkkä rauhoittavaa? Vai menisikö hermo siihen herkistelyyn, kun jumankauta sattuu? Ehkä sittenkin vihaisia naisartisteja, jos itsestäkin irtoaisi vielä himppu lisää naisenergiaa. Jumppatunneilla toimivat ns. tsemppibiisit, joiden avulla jaksaa raskaampiakin juttuja. Jotain heviä kauheimpiin hetkiin? Mies ainakin tykkäisi siitä.

Voisi varmaan koota erilaisista biiseistä omat listat ja vaatia miestä vaihtamaan musiikkia tunnelman mukaan. Sitten vaan jännäämään, että mikä biisi sattuu soimaan syntymähetkellä.

Ehdotuksia?

Tissit!

Meille on annettu kaksi lahjaa, joita tulisi käyttää mahdollisimman paljon - huumori ja mielikuvitus. Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole, ja huumori auttaa meitä hyväksymään sen, mitä olemme.

Jepa jee on taas perjantai – ja perjantaijutut. Monista raskauden iloista yksi ovat kasvavat rinnat. Omassa tapauksessani tosin jo alkutilanne oli ihan, no kiitettävä. Silti olen joutunut hankkimaan jo kahdesti isompaa kuppikokoa olevia kannattimia. Melkein pelolla odottelenkin, että mikä mahtaa olla kuppikoko, jahka tilanteeseen lisätään vielä maidonnousu…

No ainakin mies on ollut iloinen kasvaneesta povesta, hän lukeutuu niihin kuuluisiin tissimiehiin. Ja voihan tilanteesta repiä muutenkin huumoria. Vaikkapa listaamalla sarjakuvaan ongelmia, joita vain isorintaisilla on.

Olet mitä syöt

Sanotaan että aterialla ei ole niin paljon merkitystä sillä, mitä on pöydässä kuin sillä mitä on tuoleilla...

Maailma muuttuu eskoseni. Kaikille kotiäideille (ja toki muillekin) on vuosikausia tolkutettu, että hyvä tapa pitää menot kurissa on tehdä ruoka itse.

Taloussanomat kuitenkin kertoo, että esimerkiksi kaiken leivonnan klassikko, sämpylät, eivät välttämättä tule pian valmisleipää halvemmaksi. Syy löytyy siitä, että leivän hinta on tullut alas, kun taas raaka-aineiden hinta on noussut.

Kaiken kaikkiaan ruoka on kallistunut vuodessa. Se nyt ei sinällään ole mikään yllätys. Yllättävämpää on se, että ns. kaupan omat merkit ovat nostaneet hintojaan enemmän kuin ns. merkkituotteet. Jutusta ei tarkkaan käy ilmi, koskeeko ilmiö kaikkia kauppojen omia merkkejä. Jotenkin tämä kuitenkin kuulostaa yhä enemmän sille, että todellakaan ei kaupan alalla ole tässä maassa mitään tervettä kilpailua. Toisaalla on juttua siitä, kuinka eräs nuori mies toivoisi osuuskaupan palaavan lähemmän osuustoiminnan juuria eli kuluttajia ja tuottajia.

Hinta ei tietenkään ole kaikki kaikessa ruoka-asioissa. Itse tehty voi olla todella paljon paremman makuista ja tietysti siitä saa myös juuri sellaista kuin mistä itse tykkää. Lisäksi, kun laittaa ruokansa itse, voi vaikuttaa ainakin osin siihen minkä määrän lisä- ja säilöntäaineita lappaa naamariinsa.

Omassa keittiössä ovat marttojen neuvot juuri nyt siinä mielessä kunniassa, että kovasti koetan keksiä keinoja käyttää mahdollisimman loppuun kaikenlainen kuivakaapissa oleva aines ennen muuttoa. Ruokaa kun ei tee mieli heittää roskiin, mutta toisaalta on melko älytöntä muuttaa lukusia pussinpohjia asunnosta toiseen.

Kamat kassiin

Ahkeruus on tietty hermostollinen häiriö, joka kohtaa nuoria ja kokemattomia ihmisiä.

Aika liikkuu äitiyslomalla hassusti. Päivät muodostuvat jostain venyvästä asiasta, jossa ei voi liikkua kovin terävästi. Kun aiemmin tein usein vähintään kahta asiaa yhtä aikaa, nyt asiat etenevät rauhallisesti. Välissä vähän makaillaan ja paijataan vatsaa, kun onhan se päivä huomennakin.

Neuvolassa ei tällä viikolla kukaan – minä mukaan lukien – uskonut, että ”kuoriudun” vielä tällä viikolla. Ehkä siinä on yksi syy, että muun muassa sairaalakassin pakkaamisesta on muodostunut suorastaan eeppinen monen päivän puhde.

Niin, se kuuluisa sairaalakassi. Tarpeeksi pitkällä olevat odottajat kyselevät toisiltaan, onko se jo pakattu. Netistä löytyy useita listoja pakkaamisen avuksi. Olen pakannut rinkan yli kuukauden reissulle pienemmällä opastuksella ja tein sen yhdessä illassa.

Sairaalakassissani on tällä hetkellä imetysliivejä, liivinsuojuksia ja toalettilaukku tarpeineen. Niin ja yösiteitä kotiinlähtöä varten. Nämä on pakattu kassiin kolmena eri päivänä, saas nähdä miten kauan koko komeuden kasaamisessa menee. Ainakin vielä tarvittaisiin, kotiinlähtövaatteet minulle ja vauvalle, kamera, laturit kaikelle niitä tarvitseville jutuille, musiikkia, mahdollisesti jotain luettavaa ja eväitä. Puhelin, lompakko ja neuvolakortti matkaavat jatkuvasti käsilaukussa, jonka ajattelin napata mukaan ihan sellaisenaan.

No elättelen toiveita, että tekemisen meininki palautuu, kun ensi viikolla on pakko pakata koko asunto muuttolaatikoihin – kai siinä yksi kassi menee kevyesti sivussa.

Kun tekee itse…

Jos hätä on keksintöjen äiti niin tyytymättömyys on kehityksen isä.

Raitaa, kukkaa ja lintuja. Niitä syntyi ihan omin pikku kätösin – tosin avustettuna. Äitiys tosiaan saa ihmisen etsimään ja löytämään itsestä kaikenlaisia taitoja. Minä en todellakaan ole mikään erityinen käsityöihminen, mutta niin vain löysin itseni mittaamassa ja leikkaamassa kangasta ja jopa käyttämästä saumuria. Kaiken takana oli se, että halusin erilaisten vauvan myötä kotiutuvien tavaroiden miellyttävän silmää. Siis omaa silmääni, en odota vastasyntyneen olevan kauhean kiinnostunut sisustuksesta.

Halusin koristaa äitiyspakkauksen laatikkoa, josta tulee vauvan ensisänky ja pinnasängyn hankkimisen jälkeen varmaankin päiväuni- ja matkasänky. Tähän tarkoitukseen myydään valmiitakin ”verhoiluja”, mutta voi hyvänen aika sitä hörsyjen, pitsien ja laskosten määrää. Monen mielestä varmasti kaunista ja suloista, mutta ei yhtään minun pirtaan. Halusin kirkasta väriä ja tiukkaa istuvuutta. Täytyi siis tehdä itse – ja tällainen tuli:

Linnut äitiyspakkauksen laatikon reunassa.

Olen aiemminkin maininnut ihmetyksestäni kyllästää kaikki vauvoihin liittyvä nalleilla. Minun mielestäni yksi tai kaksi nallea on suloista, mutta kuosi, jossa yhdellä silmäyksellä näkyy yli viisi nallea alkaa olla ällöä. Mitä siis tehdä, kun saa oikein hyvät ja käyttökelpoiset pinnasängyn suojuksen ja hoitoalustan, joissa nallet vain vilisevät silmissä?

Minä tein niille uudet ”kuoret”. Lopputuloksena lapsen pää ei iskeydy sängyn reunaan ja käsi ei mene pinnan väliin mariannekarkkitunnelmissa ja hoitoalusta sopii tulevan kylppärin väritykseen.

Raitaa pinnasänkyyn

Violetilla pohjalla köynnöksiä hoitoalustaan.

Yhdet häät ja yhdet hautajaiset

Jokainen ihminen, jonka joudun hyvästelemään, jättää aukon sieluuni.
Jokainen onnellinen avioliitto edellyttää kuutta asiaa: ensimmäinen on usko ja ne viisi muuta ovat luottamus. 

Tällä viikolla ruokavaliossa on ollut melkoisen paljon kakkua. Syynä ovat samalla viikolle osuneet äidin isän hautajaiset ja ystäväpiirin häät.

Molempiin juhliin valmistautuminen alkoi pukeutumisongelmilla. Äitiysmallinen ulkotakkini on kirkkaan punainen, joten se ei ihan sovi hautajaisiin. Juhlapaikalle asti selvisin mustalla villatakilla, mutta hautausmaan tuulilta oli suojauduttava äidiltä lainatun tumman ison takin alle. Näytin varmaan aivan viittakostajalta, mutta sillä ei liene suurta merkitystä.

Häihin pukeutumisen vaikeudet kulminoituivat kenkiin. Jalat ovat tätä nykyä niin turvoksissa kaikista tukisukista ja vippaskonsteista huolimatta, että ihan kiitettävä korkokenkäarsenaalini oli aika hampaaton. Onneksi alimmasta laatikosta löytyi säästelemäni – yllättävän ergonomiset – korolliset puukengät, jotka olivat melkein päätyneet unohduksiin juuri siksi, että normaalitilanteessa ovat liian löysät. Nyt ne pääsivät tositoimiin ja toimivatkin niin hyvin, että jaksoin ne jalassa koko illan, tanssit ja kaikki.

Muuten juhlia yhdisti se, että kirkossa itketti – hautajaisissa toki huomattavasti enemmän -  ja pidetyt puheet naurattivat. Nyt sitten odotetaan ja katsellaan olisiko tämän perheen seuraava kirkollinen tilaisuus pienen ristiäiset.

Vastarannan vauva

Jos odotusaika olisi kirja, siitä poistettaisiin kaksi viimeistä lukua. (Nora Ephron)

Neuvola, netti ja kirjalliset synnytys- ja vauvamateriaalit väittävät, että näillä viikoilla vauvat tyypillisesti asettuvat alemmas kohdussa. Nyt syntyviä pidetään ihan täysiaikaisina vauvoina. Jotkut vauvat jopa kiinnittyvät lantioon niin sanotusti lähtökuoppiin.
Ei meidän mussukka!

Pieni oli jo ollut pää alaspäin parikin viikkoa, mutta alkoi sitten ilmeisesti kaivata näkökulman muutosta. Nyt onkin sitten ollut aika ahtaat oltavat äidillä, kun vauva on niin ylhäällä kuin vaan pääsee. Välillä käydään keskemmällä kohtua olemassa poikittain.

Hän ei siis omasta mielestään ole syntymässä kovinkaan pian. Äidin kroppa sen sijaan alkaa hiukan uskoa syntymän mahdollisuuteen. Koin nimittäin pääsiäissunnuntaina ensimmäiset harjoitussupistukset. Tosin piti hetken pohtia, että mitäs tämä nyt mahtaa olla, ennen kuin keksin olotilan vastaavan kuvauksia supistuksista. Olimme juuri autossa puolimatkassa sukuloimaan ainakin tunnin matkan päässä kaikesta ja ratissa ollut mies hiukan hermostui supistelutiedosta. Siinä sitten vakuuttelin, että ei tässä varmaankaan ole tosi kyseessä, kun ei nämä mitään kivuliaita tai säännöllisiä ole.

Toistaiseksi siis lapsi johtaa äidin kroppaa 1-0. Aika taitaa kuitenkin tässä mittelössä olla minun puolellani siinä mielessä, että perimätieto väittää kaikkien tulleen jossain vaiheessa ulos. Eikä vielä ole kiire. Ole vaan vielä siellä, jos haluat.

Kränää

Taito nauraa yhdessä on rakkauden ydin.

Kun pieneen asuntoon laitetaan kasvava määrä tavaraa laatikoissa, kasseissa ja kasoissa, yksi hyvin raskaana oleva nainen ja sitten vielä mies, saavat viimeksi mainitut varmasti aikaan jos jonkinmoista kinaa. Erityisesti, kun ottaa huomioon sen, että nainen ei ole ihan paras vaan olemaan.

Vanhan viisauden mukaan, kun ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kannattaa nauraa. Onneksi huono huumorintaju onkin mukana, esimerkiksi näin:

Mies: ”Tarviiko aina suurennella asioita? Sä oot just tollainen: mä laitoin tähänkin projektiin neulanpäätä pienemmän siittiön ja sä suurentelit siitä tuollaisen rantapallon!”

Alkoi naurattaa.

Pitkästä perjantaista kohti suklaata

Sanotaan, että aterialla ei ole niin paljon merkitystä sillä, mitä on pöydässä kuin sillä mitä on tuoleilla...

Rairuohoa, tipuja, pupuja ja suklaamunia -ihan kohta on pääsiäinen.

Mammalomalaiselle pyhillä ei tänä vuonna ole erityistä vapaapäivämerkitystä. Sen sijaan sukulaiset ovat vapaalla ja meillä onkin pyhiksi monia kutsuja vetämässä. Saattaa olla monen viimeinen tilaisuus nähdä vatsa pääsiäismunaa muistuttavassa olomuodossaan. Yllätystä odotellessa tosiaan!

Juhlapyhiin tuntuu  kuuluvan aina omanlaisensa syömingit. Pääsiäinen on siinä mielessä raskausystävällinen, että toisin kuin vaikka jouluna perinteisistä herkusta ei tarvitse kieltäytyä. Tänne siis vaan lammasta ja pashaa. Ja niitä suklaamunia.

Hyvää pääsiäistä!

Ettei päätä palella

Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä vaikkapa se olisit sinä itse.

Olipas aamun Hesarissa söpö uutinen: kaikki Jorvissa syntyvät vauvat saavat päähänsä sairaalan henkilökunnan tai innokkaan lahjoittajan kutoman pikku pipon. Pipojen kutominen lähti siitä, että aiemmin käytössä olleet puuvillamyssyt tuppasivat katoamaan ja ne päätettiin korvata käärimällä vauvan päähän sideharsoa.

Ja eihän nyt sideharso päässä ole kovin tyylikäs tapa aloittaa elämä! Näin ollen muutama kätilö alkoi yövuoroissa kutoa pipoja. Kuten monesti nykyään, asiasta levisi tieto sosiaalisiin medioihin ja nyt pipoja on toimitettu sairaalalle jo niin paljon, että jokaiselle Jorvissa syntyvälle nyytille uskalletaan sellainen luvata.

Meidänkin mussukka saanee siis syntymänsä jälkeen uniikin käsityön päänsä peitoksi. Hauskaa nähdä millaisen. Kätilö kuulemma pyrkii valitsemaan lapsen ja perheen oloisen pipon valikoimasta.

Olemisen sietämätön keveys

On ihmisiä jotka antavat ja ihmisiä jotka ottavat. On ihmisiä jotka luovat ja on ihmisiä jotka tuhoavat. Sitten on ihmisiä, jotka eivät tee mitään ja tekevät nuo muut hulluiksi.

Alkaa hiukan huolestuttaa miten tässä vielä käy, kun ja jos tätä äitiyslomailua jatkuu vielä muutama viikko ainakin. Taitaa nimittäin olla aika myöntää, että melkein kaikki valmistelut on jo valmisteltu. Ja sitten pitäisi vaan olla ja odottaa. En osaa sellaista!

Tänään tajusin, että olen muun muassa ihan huomaamatta haalinut 15 imetyspaitaa. Siis jos ajatellaan, että käyttäisi yhtä paitaa per päivä, minun ei tarvitsisi pestä pyykkiä kahteen viikkoon! Ja en edes tiedä vielä onnistuuko koko imetys.

Onneksi tulee se muutto. Kohta voi jo vähän pakata sitä ajatellen, että saa jotain järkevää hommaa. Koska enemmän tavaran haalimisessa ei vaan ole mitään järkeä. Ennen pakkaushommia itseään voi viihdyttää keksimällä ruokia, joihin saisi käytettyä mahdollisimman tehokkaasti pois kuivakaapin varastoa.

Eikä tässä nyt tarvita ”ota nyt rennosti tämä aika” -ohjeita. Sitäkin on kyllä tehty. Kirjoja on luettu vähintään pari viikossa ja päälle lehtiä. Leffoja on katseltu niin teatterissa kuin kotisohvalla. Telkkarin ohjelmisto on tuttua.

Tiedetään: tämä on tosi ohimenevä vaihe – ja sitten niitä pienen ihmeen ohimeneviä vaiheita saa kokea ihan yli oman tarpeen. En siis valita, vähän vaan ihmettelen.

Paperinukkekoti

Kovaa työtä ylistävät eniten ihmiset, joiden kädet eivät ole rakoilla.

Me muutamme! Se on nyt virallisesti papereilla sovittu.

Koska muutossa itsessään ei olisi tarpeeksi, tarvitaan tietysti vähän säätöä. Talo, johon olemme muuttamassa on vasta valmistumassa ja sinne saa muuttaa vasta päivää ennen pikkuisen laskettua aikaa. Uskottelen itselleni, että vauva pysyy vatsassa muuton yli, mutta jännäksihän tuo vetää. Lisäksi emme tietenkään ole päässeet asuntoon paikanpäälle katselemaan ja mittailemaan, koska rakennustyömailla ei kerta kaikkiaan sovi tulla kuikuilemaan miten sattuu.

Näin ollen olemmekin leikkineet kivaa leikkiä, jossa meillä on pohjapiirustus, mittakaava ja erivärisiä papereita. Papereista leikellään mittakaavan mukaisesti erimuotoisia kuvioita esittämään mm. sohvaa, hyllyä ja ruokapöytää. Niillä sitten sisustellaan pohjapiirustusta ja mietitään, mikä mööpeli menisi mihinkin. Tuntuu vähän hoopolle, mutta on kyllä helpompaa kuin isojen huonekalujen konkreettinen roijaaminen seinältä toisella ja sitten taas takaisin, kun ei se olekaan hyvä siellä.

Nähtäväksi jää miten hyvin paperikotimme tulee vastaamaan todellisuutta.