Mikäli uskomme odottaville vanhemmille eri suunnista tulvivaa materiaalia, vauvelimme alkaa olla niin iso, että hänen on aika alkaa oppia olemaan suomalainen. Ja miksi emme uskoisi, sillä ihan simppeleistä aistihavainnoista tämä kulttuuriin kasvaminen lähtee.
Kotoutuminen alkaa, kuten muillakin, kielenopiskelulla. Tässä vaiheessa pieni kuulee jo ääniä, ja alkaa tunnistaa oman perheensä äänet. Itse tosin epäilen, että hän vain tulee eniten tutuiksi niiden äänien kanssa, joita useimmiten kuulee, mikä usein sattuu olemaan oma perhe. Saatan toki aliarvioida syntymättömän lapseni älyä, kun oletan että hän ei vaistonvaraisesti voi tietää, että se möreämpi usein kuuluva ääni on hänen isänsä. Kulttuurillisesti tämä on merkittävää siksi, että kuunneltuaan meitä monta kuukautta, pienemme alkaa tunnistaa äidinkielensä äänteet ja erottaa ne muiden kielien äänteistä.
Suomalaisilla sanotaan edelleen olevan melkoisen vahva luontosuhde ja ilmasto on toki vahvasti elämässämme läsnä rytmittävine vuodenaikoineen. Jo vatsa-asukas saa osansa tästä kokemuksesta. Vauva nimittäin aistisi tässä vaiheessa kirkasta valoa kohtuun – mikäli a) tähän aikaan vuodesta olisi kirkasta valoa ja b) äidin ei lämmönsäätelyn vuoksi tarvitsisi kerrospukeutua. Näin tulee koettua ensimmäinen pimeä kausi jo ennen kuin on maailmaa nähnyt ollenkaan.
 |
| Kuva: http://www.ruokatieto.fi/ |
Kolmas jo alkanut kulttuurikasvatuksen muoto koskee ruokakulttuuria. Äidin ruokavalion maut nimittäin siirtyvät kohdun nesteeseen ja sitä kautta vatsa-asukin nieltäviksi. Näin hänelle kehittyy makukokemuksia siitä, mitä meilläpäin syödään. Koulutus jatkuu äidinmaidon kautta. Ainakin teoriassa näin tutuksi tulleet maut uppoavat pieneen hyvällä halulla myöhemmin, kun hän alkaa itse syödä kiinteää ruokaa. Näin joulun aikaan ruokavalioon kuuluukin paljon perinteisiä makuja, mutta kuinkahan hyvin pieni ymmärtää vielä sesonkiruokien käsitettä… Yritähän kultaseni nauttia nyt pipareista, joulutortuista ja glögistä, niitä tulee seuraavan kerran sitten vasta ensimmäisenä ”ulkojoulunasi”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti