sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Jo antiikin aikoihin

Pieni lapsi on kuin tutkimusmatkailija. Useimmiten tutkimusmatkat päättyvät jonkin asian repimiseen - tai, jos äiti ehtii väliin, ei-sanaan. 

On muksu kuitenkin onnistunut ottamaan haltuunsa lähes kaikki klassisista alkuaineista eli elementeistä. Siitä sitten vaan selvittämään, miten maailmankaikkeus toimii!

Maa,

vesi



 ja ilma


Tulella sen sijaan ei saa leikkiä!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Koekaniini

Myin lapseni tieteelle.

Osallistumme rokotetutkimukseen.
Nyt nautin hetken kauhistuksesta, jonka tällainen ilmoitus saa aikaan. Siis emmekö pelkää narkolepsiaa, oppimisvaikeuksia, kasvaimia tai kuolemaa?!

Emme, koska tilanne ei ole ihan niin dramaattinen. Tutkimuksessa mukana oleva rokote on luvan saanut ja käytössä Suomessa. Tässä tutkitaan eri erien tasalaatuisuutta ja lapsen reaktioita rokotteeseen, erityisesti lämmönnousua.

Homma meni niin, että lääkäri tutki muksun ja siltä otettiin verikoe (tästä olin etukäteen kauhuissaan, mutta puudutelaastarin takia neiti ei suunnilleen huomannut koko operaatiota). Sitten laitettiin rokotteet ja nyt seuraillaan oirepäiväkirjaan mahdollisia oireita, kuten itkuisuutta, ruokahaluttomuutta ja uneliaisuutta. Ja sitä lämpöä. Iltarutiineihin on tullut mukaan lämmönmittaus - ja insinöörisieluinen mies saa vihdoin haaveilemansa tilaston lapsen ruumiinlämmöstä ja sen vaihtelusta. Jos ilmenee vakavampia oireita, kuten rokkoista ihottumaa, rokotetutkimuksen puolesta pääsee lääkäriin.

Täyttelemme näitä oirepäiväkirjaan. Päiväkirja on kyllä aika tylsää luettavaa. Meillä ei ole nimittäin ollut kuin pari itkuisempaa päivää - ja en olisi ensimmäisenä pistämässä sitä parkumista piikin piikkiin. Lämpökin on melkein joka ilta lähes sama. "Palkkioksi" me saimme lapselle vesirokko- ja a-hepatiitti -rokotteet. Vesirokkorokotetta käsittääkseni harkitaan rokoteohjelmaan, mutta epäilen hankkeen edistymistä tässä taloustilanteessa. Hepatiittirokotetta taas suositellaan yleisesti, jos matkustaa palttiarallaa mihinkään.

Seuraavassa vaiheessa otetaan uusi verikoe, josta katsotaan, että onhan vasta-aineita kehittynyt tarvittava määrä. Noin puolen vuoden päästä laitetaan vesirokko- ja hepatiittirokotteista vielä vahvistukset, eli projektiin pitää sitoutua noin puoleksi vuodeksi.

Mikäli tuloksissa on jotain jännää kerron sitten! (tuskin on, mutta eihän sitä tiedä)

P.S.
Tästä lienee helppo päätellä, että en todellakaan kuulu niihin vanhempiin, jotka jättävät lapsensa rokottamatta. Tiedän, että rokotteiden menestystarina perustuu pitkälti siihen, että niitä annetaan kattavasti. (Piruuttaan tekisi melkein mieli alkaa tarhauran alussa hankalaksi ja vaatia, että rokottamattomat lapset pitää eristää omaan ryhmäänsä, jotta vapaamatkustajat eivät tuo riksiään muiden kannettavaksi.)
Lisäksi olen ihan omin silmin nähnyt Intiassa polion sairastaneita lapsia. Sanotaan siitä vain, että en ikinä mitenkään antaisi itselleni anteeksi, jos olisin voinut estää lapseni sairastumisen ja en tehnyt niin jonkun hysterian takia.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Palautetta

Haluan antaa positiivista palautetta uutisille.

Erityisesti kiitokset koskevat värikästä alkutunnusta ja pallojen käyttöä. Myös koko lähetyksen ajan ruudun alareunassa rullaava tekstinauha on kiitoksen arvoinen. Onnittelut ovat paikallaan vielä onnistuneesta lähetysajasta.

Kiitos Seitsemän Uutiset!

Ei liene missään lapsiperheessä tavatonta, että iltaa kohti pikkuihminen alkaa olla aika levoton ja helposti kiukustuva. Samaan aikaan myös vanhemmat alkavat tuntea nahoissaan päivän olleen jo aika pitkä. Meille se aika on seitsemältä. Puoli kahdeksalta aletaan syödä iltapuuroa ja siitä homma meneekin nakutetulla rutiinilla petiä kohti. Tähän jää siis juuri sopivasti aikaa puolen tunnin uutislähetykselle.

Taaperomme on tosiaan aivan itse ihastunut uutisiin. Uskoisin, että punainen alkutunnus vilkkuvine palloineen on se paras juttu, mutta napero jaksaa katsoa koko lähetystä uskomattoman tarkasti. Välillä, kun näytetään pitkää klippiä alkaa vähän kyllästyttää, mutta paluu Pasilaan saa taas huomion kiinnittymään telkkariin.

Meillä seiskan uutiset tunnetaan termillä "kivat uutiset". Pikkuinenkin siis tunnistaa mistä on kyse, jos kerrotaan, että nyt alkaa kivat uutiset. Melko koomistahan se on, kun yksivuotias touhottaa kiireellä paikalle ja peruuttaa sohvan viereen saadakseen noston istumaan viereen - katsellakseen uutisia.

Harmi vaan, että jossain vaiheessa neiti taitaa alkaa tajuta liikaa itse sisällöstä. Ne ei aina olekaan niin "kivoja uutisia"...


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Yötä päivää

Keksin ihan itse arvoituksen:
Aviopari harrasti kerran päivässä seksiä, toinen aamulla ja toinen iltapäivällä - miten tämä on mahdollista?
Vastaus ei (sentään) ole, että he puuhailisivat muiden ihmisten kanssa.
Kyse on erilaisista päivärytmeistä.

On selvää, että toiset ovat aamuvirkkuja ja toiset iltaihmisiä. Minä saan ehdottomasti eniten aikaan aamupäivästä. Jos jokin asia vaatii vallan ajattelua ja aivokapasiteettia, sen jättäminen iltaan tietää ylimääräistä hampaidenkiristelyä.

Mies mieluiten nukkuisi minun "aamupäiväni" ajan. Vastapainoksi hän saattaa tehokkaasti naputtaa konettaan yön pikkutunneille - ja ainakin väittää olevansa ajattelukykyinen. Ympäröivä yhteiskunta on minun rytmini kanssa paremmin yhteensopiva, joten mies on nähnyt jonkin verran aikaa, järjestääkseen asioita niin, että aamulla pitää herätä mahdollisimman harvoin.

Tämän olemme parisuhteessamme tienneet aina. Naureskelemme sille, kuinka minä nukahdan kainaloon kesken leffan ja tulen yhdeltätoista sunnuntaina kylkeen kinuamaan, että herää jo seuraksi. Yhteinen aikamme on iltapäivää.

Sitten tuli lapsi. Lapset taitavat kautta linjan olla aamunvirkkuja. Omamme on todella selvästi aamuihminen ja iloisimmillaan aamulla. Arvaatte varmaan, että minähän se olen se, joka herää lapsen kanssa (edes minä en olisi aina ihan vielä silloin nousemassa muuten). Tuntuisi oudolle ehdoin tahdoin riipiä toinen sängystä, kun en itse kuitenkaan saisi nukuttua kunnolla aamuäänien kaikuessa taustalla (miestä ei sellainen vaivaa).

Kun neiti oli vauva, sain tasausta illalla. Peittonyytti miehelle hetkutettavaksi ja äiti painui petiin. Nykyään leikki-ikäisemme menee kahdeksan jälkeen nukkumaan. Tätä en tietenkään muuttaisi, mutta pakosta tästä tulee epäsuhtaa siihen, kuka on lapsen kanssa ja kuinka paljon.

Missä vaiheessa lapsesta alkaa olla outoa, että isä nukkuu ihan eri aikaan kuin muut? Ja mitä ihmettä iltaihmiset, jotka ovat yksinhuoltajia tekevät?

kuva: edu.helsinki.fi