Ihanaa, kuinka stereotypioille saa vahvistusta: suomenruotsalaisilla menee paremmin pariskuntina ja perheinä kuin suomenkielisillä.
Samaisen Väestöliiton perhebarometrin mukaan myös vanha hokema "puolet avioliitoista päättyy eroon" pitää kutinsa. Mutta siitä puolesta siis useammat ovat suomen- kuin ruotsinkielisiä, sillä todennäköisyys ruotsinkielisten eroamiselle oli 40 prosenttia pienempi. Kun suomenkielisistä 40 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä puolisoonsa, niin ruotsinkielisistä 60 prosenttia oli erittäin tyytyväinen siippaansa.
Kyllähän tälle selityksiä keksii. Onhan se kivaa yhteisöllisesti käydä rapujuhlissa kauniissa kodeissa ja varmaan tekee parisuhteelle hyvää enempi diskuteerata kuin mököttää. (Ehkä pakko mainita, että tunnen kyllä suomenruotsalaisia ja tiedän heitteleväni tässä karmeita yleistyksiä.) Mutta siis oikeasti, katsokaa noita lukuja. Ne eroaa melkein puolet harvemmin ja tykkäävät toisistaan yli puolessa tapauksessa, kun taas meistä yli puolet ei ole erityisen tyytyväinen puolisoonsa. Tiedä sitten kenen vika se on. Vai onko kyse siitä, että suomenkielinen suomalainen nyt vaan ei lähtökohtaisesti ole koskaan erityisen tyytyväinen mihinkään?
Kielestä riippumatta kuitenkin riidellään samoista asioista: kotitöistä, lasten kasvattamisesta, tunteiden ilmaisusta ja seksistä. Eroajatuksia rupeaa syntymään kun petytään suhteessa siihen, mitä suhteelta odotetaan. On ristiriitoja arvoissa ja elämäntyyleissä,
kommunikaatiossa, vapaa-ajan käytössä ja läheisyyden tai tunteiden
ilmaisemisessa. Ei järin yllättävää.
Meillä eroajatuksia on toisinaan herättänyt lähinnä se, miten paljon omaa aikaa olisikaan, kun erottaisiin ja jaettaisiin huoltajuus tasan. Tosissaan ei sentään olla oltu, vaikka kaikenlaiset vaiheet tässä tietysti syövät parisuhdetta.
Viimeksi vouhkaamastani raivostuksestakin päästiin yli - ainahan me päästään. Tai no ehkä siihen ei pitäisi tuudittautua, ollaan kuitenkin suomenkielisiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti