…ainakaan tanssitunnillani ennen kuin olen äiti. Siinäpä vasta hurja ajatus!
Eilen konkretisoitui ensimmäinen oikea ”uhraus” lapseni eteen. Jostain syystä tajuan samalla vasta nyt, että en ole kokenut esimerkiksi puna-, valko- ja kuohuviinistä luopumista oikeastaan varsinaisena uhrauksena. Etukäteen olisin luullut, että niistä luopuminen olisi tuntunut edes himppaisen vaikealle. Mutta ei, muutaman kerran on päässä käväissyt ajatus viinilasillisesta, mutta kun olen samalla sekunnilla muistanut (niin ei sitä ihan koko ajan mieti kuitenkaan) olevani raskaana, ei ole tullut mitenkään paha mieli siitä, että nyt jää viinit juomatta.
Mutta se suuri uhraukseni: en voi käydä enää rakkaalla tanssitunnillani. En todellakaan ole mikään puoliammattilainen, vaan ihan omaksi ilokseni olen käynyt muutaman vuoden kerranviikossa tunneilla. Yksi kerta on aina puolitoista tuntia ja siihen mahtuu lämmittelyä, tekniikkaa ja tietysti koreografioiden tanssimista. Tunnilla hypitään paljon ja meno ei muutenkaan ole kevyttä. Jo muutaman viikon olen huomannut, että vatsa hiukan painaa mukana ja fysioterapeutin ohjeistuksen mukaan nimenomaan hyppimiset pitäisi tässä vaiheessa odotusta lopettaa. Riskinä kun on ennenaikainen synnytys.
En todellakaan ole tyyppi, joka pystyisi innostuessaan himmailemaan ja eihän tunnista maksamisessakaan ole järkeä, jos siellä ei voi olla täysillä mukana.Eli heihei villit tanssikuviot ja tervetuloa rauhallisemmat pilatekset ja joogat. Toivottavasti kuitenkin nähdään taas, sitten äiti-elämässä.
 |
| Kumpikaan näistä wikipedian tanssiartikkelista napatun kuvan henkilöistä en ole minä :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti