Sunnuntaina oli sitten isänpäivä. Meile päivä oli tänä vuonna hiukan erilainen. Onhan mies jo isä, vaikka vauva onkin varmassa tallessa mahassani. Koska mies oli rakkaan vaimonsa armollisella siunauksella ostanut itse itselleen hyvin mieluisan lahjan jo lauantaina, ei sunnuntaina ollut varsinaisia lahjoja jaossa.
Aamupalan mies sai kuitenkin valmiiksi katettuna eteensä. Lisäksi olin paistanut ”pulla uunissa” -pullaa (miten mahtava voikaan olla leivonnainen, jossa on mukana sanaleikki!). Ja se on muuten harvinaista – en ole todellakaan mikään pullantuoksuinen tyyppi. Mies onneksi tietää tämän ja osasi arvostaa sitäkin enemmän. Kuten myös sitä, että sai vielä tänä vuonna nukkua niin pitkään kuin halusi – tilanne saattaa olla vuoden päästä toinen.
Päivällä käytiin syömässä tulevassa mummolassa ja sitten kahvittelemassa minun isovanhempieni luona. Käynneillä puhuttiin tietysti suvun uusimmasta tulokkaasta. Vaikea kuvitella miltä tuntuisi tulla isoisovanhemmaksi. Siinä vaiheessa siis jo kaksi sukupolvea vauvoja on kasvanut niin isoiksi, että saavat omia vauvoja.
Tällaiset päivät muistuttavat, että pieni syntyy tosiaan meidän kahden lisäksi monelle muullekin: kahteen kokonaiseen sukuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti