perjantai 24. helmikuuta 2012

Omat ja toisten raskaudet

Jotkut ihmiset tuovat iloa, minne sitten menevätkin - toiset taas mistä lähtevätkin.

Luin uusimmasta Imagesta jutun Maria Veitolan raskaudesta. Jutussa oli aivan mahtavia kuvia odottavasta Mariasta. Kansi on toisinto ikoniseksikin tituleeratusta Demi Mooren raskauskuvasta Vanity Fairin kannessa. Älkää tulko minulle sanomaan, että raskaana oleva nainen ei olisi kaunis! Ei ole kyllä kukaan tullutkaan.

Maria
Demi





Jutun tekstistä sen sijaan tuli aika paha mieli. Raskaus on ylipäätään siitä omituinen juttu, että se on yhdellä kertaa tavattoman yksityinen asia ja ainakin loppupuolella kaikkien nähtävissä. Tilanne kärjistyy potenssiin miljoona, jos kyseessä on ns. julkkisäiti. 

Eilisen prinsessauutisoinnin lomassa oli nähtävissä mm. kuvakollaasi pohjoismaiden kuuluisimmasta vatsasta ja kyllähän kansaa kiinnostaa. Silti on irvokasta, että toimittajat ovat vaatineet raskaana olevalta Marialta tietoja vedoten kansan ja lukijoiden ”tarpeeseen ja oikeuteen tietää”.  Päälle vielä herttaisesti uhkaillaan, että jos et itse julkista lapsen isää, niin me saamme sen kyllä selville. Varmaan lukijoiden parasta ajateltiin siinäkin. Sitten osa näistä samoista lukijoista, joilla on ”oikeuksia”, lähettää tulevalle äidille viestejä, joissa toivotaan keskenmenoa tai lapsen syntymistä vammaisena.

Todella toivon, että en kuulu yhdenkään tuolla tavalla käyttäytyneen toimittajan ”lukijoihin”.  Minulla ei ole mitään oikeutta tai tarvetta tietää ensimmäistäkään asiaa hänen tai kenenkään muun raskaudesta.  Siihen mitä ajattelen henkilöistä, jotka toivovat toisen lapsen kuolemaa, ei ole edes sanoja. Toivottavasti heillä itsellään ei ole eikä tule olemaan lapsia tai kenenkään ihmisen ylipäätään tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä, ikinä.

Tulipas tästä nyt vihaista, mutta saakeli sentään lainatakseni Manic Street Preachersia ”If you tolerate this your children will be next”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti