Hauskaa ystävänpäivää!
Minä olen vienyt ystävänpäiväkortteja parhaille kavereille jo lapsesta asti, joten ystävänpäivä tuntuu ihan yhtä oleelliselta osalta vuodenkiertoa kuin vaikka äitienpäivä. Sitä paitsi ystävyys on niin mahtijuttu, että kyllä se päivän ansaitsee – jos ystävänpäivää ei olisi, se pitäisi perustaa. Ei kai nyt kukaan oikeasti vastusta ystävyyttä, vaikka moni tuntuu (edelleen) vastustavan ystävänpäivän viettoa.
Hesarin tiedesivut valottivat tänään ystävyyttä kertomalla, että ihmisillä on luontainen taipumus ystävystyä. Olosuhteiden pakosta ystävä saattaa olla vaikka eläin tai jopa eloton asia, jota vain pidetään ystävänä. Biologiamme suorastaan vaatii meitä ystävystymään edes jonkun kanssa. Se on oikeastaan aika lohdullinen ja mukava tieto.
Ystävystymistä tai sen esiasteita voi myös kuulemma havaita muilla nisäkkäillä, esimerkiksi naarasleijonien laumakäyttäytymisessä. Stressaantuneet leijonanaaraat hakeutuvat toisten naaraiden läheisyyteen ja erittävät stressihormonien lisäksi läheisyyden tuntemuksia tuottavia hormoneja. On helppo samastua stressaantuneeseen leijonaan, joka hakee hädän hetkellä tukea tyttökavereiltaan.
Suomalaiseen tyyliin ystävänpäivässä on minulle enemmän kysymys nimenomaan ystävyydestä kuin amerikkalaisten Valentin’s Dayssa, jonka ydin on romanttisessa rakkaudessa. Kyllä me varmasti miehenkin kanssa jotain pientä kivaa tänään keksitään – onhan hyvässä parisuhteessa monia samoja elementtejä kuin ystävyydessä.
Mihinkään kaupalliseen vaaleanpunaisten sydänten massaryntäykseen ei tarvitse mennä mukaan. Tärkeää on kertoa jollain valitsemallaan tavalla ystävilleen, että maailma olisi ikävämpi ja yksinäisempi paikka ilman heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti