Aviopari harrasti kerran päivässä seksiä, toinen aamulla ja toinen iltapäivällä - miten tämä on mahdollista?
Vastaus ei (sentään) ole, että he puuhailisivat muiden ihmisten kanssa.
Kyse on erilaisista päivärytmeistä.
On selvää, että toiset ovat aamuvirkkuja ja toiset iltaihmisiä. Minä saan ehdottomasti eniten aikaan aamupäivästä. Jos jokin asia vaatii vallan ajattelua ja aivokapasiteettia, sen jättäminen iltaan tietää ylimääräistä hampaidenkiristelyä.
Mies mieluiten nukkuisi minun "aamupäiväni" ajan. Vastapainoksi hän saattaa tehokkaasti naputtaa konettaan yön pikkutunneille - ja ainakin väittää olevansa ajattelukykyinen. Ympäröivä yhteiskunta on minun rytmini kanssa paremmin yhteensopiva, joten mies on nähnyt jonkin verran aikaa, järjestääkseen asioita niin, että aamulla pitää herätä mahdollisimman harvoin.
Tämän olemme parisuhteessamme tienneet aina. Naureskelemme sille, kuinka minä nukahdan kainaloon kesken leffan ja tulen yhdeltätoista sunnuntaina kylkeen kinuamaan, että herää jo seuraksi. Yhteinen aikamme on iltapäivää.
Sitten tuli lapsi. Lapset taitavat kautta linjan olla aamunvirkkuja. Omamme on todella selvästi aamuihminen ja iloisimmillaan aamulla. Arvaatte varmaan, että minähän se olen se, joka herää lapsen kanssa (edes minä en olisi aina ihan vielä silloin nousemassa muuten). Tuntuisi oudolle ehdoin tahdoin riipiä toinen sängystä, kun en itse kuitenkaan saisi nukuttua kunnolla aamuäänien kaikuessa taustalla (miestä ei sellainen vaivaa).
Kun neiti oli vauva, sain tasausta illalla. Peittonyytti miehelle hetkutettavaksi ja äiti painui petiin. Nykyään leikki-ikäisemme menee kahdeksan jälkeen nukkumaan. Tätä en tietenkään muuttaisi, mutta pakosta tästä tulee epäsuhtaa siihen, kuka on lapsen kanssa ja kuinka paljon.
Missä vaiheessa lapsesta alkaa olla outoa, että isä nukkuu ihan eri aikaan kuin muut? Ja mitä ihmettä iltaihmiset, jotka ovat yksinhuoltajia tekevät?
 |
| kuva: edu.helsinki.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti