Joulutodistus

Joskus on mukavaa olla väärässä.
Syyskuun alussa, kun lapsi aloitti päiväkodissa en olisi ikinä uskonut, kuinka hyvin siellä tulee menemään.

Haasteita riitti ja niitä keksittiin itse. Neiti oli ennen tarhalapsuuden alkua sosiaalinen lähinnä silloin, jos äiti oli lähellä. Harjoittelun ensimmäisen viikon äiti leikki mukana, että pieni osallistui mihinkään. Toisella viikolla rampattiin sitten sylissä koko ajan tai tyydyttiin vain seurailemaan menoa sieltä. Lapsi osasi muutaman sanan, mutta ei suostunut sanomaan mitään yhtään vieraammille. Esikoisena hän ei ollut kovin tottunut jakamaan leluja tai huomiota ja odottamaan vuoroaan. Aika varmoja olimme, että kyllä meidän lapsi nälkäänsä syö, mutta ei ihan varmasti nuku päiväunia. Päiväkoti ei ole kovin lähellä, eikä yhtään sellaisella suunnalla, mihin muuten olisimme kumpikaan miehen kanssa aamukiireissä menossa. Ja niin edelleen.

Täälläkin olen jotkut kerrat maininnut, että hyvinhän siellä päiväkodissa on mennyt. Nykyään neiti hihkuu innoissaan kavereiden ja hoitajien nimiä jo ovelta. Hän tietää itse mihin vaatteet laitetaan ja rynnii käsipesulle. Ei paljon kiinnosta äidin lähdöt, kun on kiire leikkimään. Illalla ehtii sitten esittää uudet opitut laulut äidille ja isille. Hoitajat kutsuvat hellitellen tyttöä "meidän totuuksia laukovaksi papukaijaksi", liekö toivovat ettei neiti olisi avannut heille sanallista arkkuaan... Toisilta on selkeästi opittu uusia leikkejä. Yleisin kuuluminen hakiessa on, että päivä on mennyt tosi hyvin.

Kotiin on kulkeutunut vaikka millaista askarreltua ihanuutta. Päivittäin tosiaan laulavat ja soittavat. Ulkoilevatkin säällä kuin säällä. Vissiin kerran viikossa on jumppaa. He ovat tehneet retkiä mm. konsertteihin ja tarhalla on käynyt teatteriesitys. Saisi olla aika viitseliäs järjestääkseen itse lapselle kaikkea tätä. Ja samaan hintaan lapsi vielä ruokitaan! Saavat minun puolestani nostaa veroprosenttia, jos ja kun meno jatkuu tällaisena.

Nyt tätä riemua on tarjolla enää torstaihin asti, sitten koittaa joululoma. Samalla meidän pitäisi päättää, millaisella rytmillä päiväkodissa jatketaan ensi vuonna. Minä en palaa enää joulun jälkeen töihin, joten hieman hoitoaikoja lyhennetään entisestään, nyt on ollut neljänä päivänä viikossa sellaiset 7-8 tuntia.

Nyt olen oikeastaan tosi iloinen, että se lähipäiväkoti ei ole valmistunut tähän(kään) vuodenvaihteeseen mennessä, vaikka jossain vaiheessa niin luultiin. Neidillä on sitten uuden tulokkaan synnyttyäkin yksi paikka, jossa arki ei mullistu.

Kaunis kiitos päiväkodin tädit!