Tapakasvatusta lapsille

Jokin vanhemmuudessa kiteytyy, kun katselee oman lapsukaisen esiintymistä päiväkodin joulujuhlassa. Tai no, en ole ihan varma tajusiko lapsi esiintyvänsä, kunhan lauloi ja leikki tonttumyssy päässä. Suloinen hän oli joka tapauksessa ja äitinä oli pakahtua pöljään ylpeyteen.

Kun päivittelin tätä elämystä työkaverille, hän totesi, että onpa kiva että lapsilla kuitenkin saa olla vielä tuollaisia joulujuttuja. Niin moni asia nykyään kielletään erilaiseen korrektiuteen vedoten. Totta, siellä olivat tonttuleikeissä mukana niin ne eriväriset lapset kuin päiväkodin huivipäinen harjoittelija. Tietysti voidaan olettaa, että ainakaan kukaan paikalla ollut aikuinen ei usko tonttuihin ja kaikki pystyivät olemaan mukana samalta satuviivalta.

Väline perinteiden siirtämiseen lapselle. Kuva: taika-aitta.fi

Se, mihin meidän supisuomalaisen lapsosenkaan pitäisi uskoa, ei kyllä ole mitenkään selvää.

Viime viikon itsenäisyyspäivän jälkipyykki korostaa tätä hienosti. Yhdet hakkasivat ihmisiä ja eläimiä protestina. Toiset lahtaavat nuorison edustajaa verkossa, kun tämä kehtasi todeta julkisesti, ettei oikein tiedä mitä veteraanit merkitsevät hänelle. Mitä tällaisesta lapselle kertoisi?

Että meillä on itsenäisyys, mutta yhteiskunnassa on silti paljon epäkohtia ja eriarvoisuutta? Itsenäisyys on tosi hieno ja juhlan arvoinen juttu, mutta se ei yksin riitä? Se nyt on helppo, että ketään ei lyödä.
Että Sota  on lähtökohtaisesti on kauhea asia, mutta tietyssä kontektissa sitä kuuluisi ihannoida?

Maan historiaan kuuluvat tietyt asiat ja ne varmaan koulussa aikanaan käydään läpi. Mutta entäs jos lapsi haluaa kuulla minulta jonkun mielipiteen asiasta? Vaihtoehtohistoriat eivät ole eksaktia tiedettä, mutta aika varmana voidaan pitää, että osana Neuvostoliittoa ei olisi mennyt kovin kivasti?
Lapsen näkökulmasta isoisoisä oli pieni lapsi sota-aikaan ja hänkin kuoli ennen lapsen syntymää. Oikeasti on hyvä, jos sota tuntuu sinusta kaukaiselle. Opettele kuitenkin kysyjille mallinmukainen ritirimpsu suuresta uhrauksesta aivan kuin miettisit sitä päivittäin.

Ei tämä nyt jotenkin kuulosta hyvälle...

Onneksi ollaan vielä tonttuleikkivaiheessa ja vaikeimmat kysymykset vanhemmille koskevat sitä, saako ottaa vielä yhden piparin.