Vaikka ajatus on ihana, en kertakaikkiaan ole kovin hyvä hetkessä eläjä. Miehelle väitän sinnikkäästi osaavani ajatella ainakin kolmea asiaa yhtä aikaa, eli ihan hyvin voi olla menossa mennyt, tämä hetki ja tuleva. Ei taida mies uskoa.
Kun vihdoin sain laitettua jonkinmoiset joulukoristeet esiin, aloin muistella edellistä joulua. Silloin olin raskaana ja masu oli retrospektiivissä söpöimmillään - selvästi esillä, mutta ei vielä mannerlaatan kokoinen. Surin hiukan sitä, että en saanut syödä mätiä ja graavikalaa. Ja ennen kaikkea ajattelin kuinka ihana tästä joulusta tulisikaan, kun vauva on jo syntynyt.
Nyt sitten mietin, että saankohan syötyä mitään. Jouluateria kun on tapana syödä meillä siinä kuuden aikaan - eli käsillä on neidin iltarähjä. Lisäksi olemme mummolassa, eli ei-kotona ja paikalla on muitakin kuin äiti. Mieleen voi nousta joku muukin v-sana kuin vierastus...
Toisaalta ainahan kaikesta jotenkin selvitään. Syön sitten seisaaltaan lasta heikutellen sen mitä pystyn. Ihan varmasti on ihanaa katsoa pienen riemua, kun pääsee repimään lahjapaperia (olen suht varma, että itse lahjat häviävät paperille kiinnostavuudessa).
Ja ainahan voi alkaa odottaa ensi joulua. Neiti on silloin jo yli puolitoistavuotias ja pystyy olemaan ihan eri tavalla mukana joulujutuissa. Hänhän saattaa viihtyä hetken leikeissään, niin että äiti voi ottaa lasin punkkua. Ah ihana ensi vuosi, kuinka odotankaan sinua.
perjantai 21. joulukuuta 2012
tiistai 18. joulukuuta 2012
Vieraan uhka
Voihan vierastus.
Pikkuinen täyttää jouluaattona 8 kuukautta. Odotan sitä enemmän kuin varsinaista joulua, sillä 8 kk on joidenkin lähteiden mukaan sellainen ikä, jossa vierastus alkaisi helpottaa. Nyt noin kaksi kuukautta neiti on nimittäin enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) ollut sitä mieltä, että tahtoo vain ja ainoastaan äidin mieluiten koko ajaksi. Isä käy, jos ollaan hyvällä tuulella.
Vaikka äiti olisikin paikalla ja pitäisi sylissä, saattavat kavalat muut ihmiset ilmeisesti uhata tätä maailman parasta asetelmaa. Siinä sitten on äiti helisemässä, kun joulunalusvierailuilla lapsi kitisee lähes tauotta - paitsi vessassa, jossa saa olla kahdestaan äidin kanssa. Tosi innolla odotan joulun neljän päivän kyläilyputkea. Hirveästi sukulaisia, jotka tahtoisivat halia ja sylitellä, ja yhdelle ei vaan käy. Koska ei käy. Uskon täysin väitteen, että vierastaminenkn on luonnekysymys.
Tiedän toki, että vierastus on merkki terveestä kiintymyssuhteesta. Onhan se ihana tietää, että juuri minä olen äitinä se pienen tärkein turva ja tuki - myös ja ennenkaikkea hänen itsensä mielestä. Nyt kun vielä saataisiin se luottamus, että äiti ei katoa maailmasta, vaikka olisi poissa näkyvistä tai näkyvillä olisi myös muita ihmisiä.
Pikkuinen täyttää jouluaattona 8 kuukautta. Odotan sitä enemmän kuin varsinaista joulua, sillä 8 kk on joidenkin lähteiden mukaan sellainen ikä, jossa vierastus alkaisi helpottaa. Nyt noin kaksi kuukautta neiti on nimittäin enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) ollut sitä mieltä, että tahtoo vain ja ainoastaan äidin mieluiten koko ajaksi. Isä käy, jos ollaan hyvällä tuulella.
Vaikka äiti olisikin paikalla ja pitäisi sylissä, saattavat kavalat muut ihmiset ilmeisesti uhata tätä maailman parasta asetelmaa. Siinä sitten on äiti helisemässä, kun joulunalusvierailuilla lapsi kitisee lähes tauotta - paitsi vessassa, jossa saa olla kahdestaan äidin kanssa. Tosi innolla odotan joulun neljän päivän kyläilyputkea. Hirveästi sukulaisia, jotka tahtoisivat halia ja sylitellä, ja yhdelle ei vaan käy. Koska ei käy. Uskon täysin väitteen, että vierastaminenkn on luonnekysymys.
Tiedän toki, että vierastus on merkki terveestä kiintymyssuhteesta. Onhan se ihana tietää, että juuri minä olen äitinä se pienen tärkein turva ja tuki - myös ja ennenkaikkea hänen itsensä mielestä. Nyt kun vielä saataisiin se luottamus, että äiti ei katoa maailmasta, vaikka olisi poissa näkyvistä tai näkyvillä olisi myös muita ihmisiä.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Väärennetty sotilas
Taas on julkistettu erikoisia lasten nimiä, joita nimilautakunta on pohdiskellut.
Eräiden näistä kohdalla kieltämättä pohtii, että mitä ihmettä siinä on ajateltu tai että onko ajatus jäänyt puolitiehen.
Esimerkiksi hylättyjen nimien listalla oli (pojan) nimi Armaani. Tavallaanhan se olisi ihan suloinen, jos ajattelee kantasanaksi sanaa armas. Ikävä kyllä ainakin minulle tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen jossain rantalomakohteessa kaupiteltu aito väärennös Armani. Veljelle voisi sitten antaa nimeksi Roleksi tai Adibas.
Hiukan ohjailevaa olisi myös nimetä lapsi Everstiksi. Entä jos siitä tulee siviilipalvelusmies? Tai tosiaan sitten eversti, eversti Eversti kuulostaa melko tyhmälle sekin.
Lohdutukseksi teille, joiden nimiehdotus ei mennyt läpi ja jouduitte keksimään jonkun toisen nimen, aika pian ei voisi kuvitelle, että lapsen nimi olisi jokin toinen. Pieni vain alkaa olla nimenomaan sen niminen kuin on ja tuntuu ihan selvästi ilmentävän nimeään.
Vuoden ikäisen kanssa teitäkin jo ehkä vähän naurattaa se alkuperäinen idea.
Eräiden näistä kohdalla kieltämättä pohtii, että mitä ihmettä siinä on ajateltu tai että onko ajatus jäänyt puolitiehen.
Esimerkiksi hylättyjen nimien listalla oli (pojan) nimi Armaani. Tavallaanhan se olisi ihan suloinen, jos ajattelee kantasanaksi sanaa armas. Ikävä kyllä ainakin minulle tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen jossain rantalomakohteessa kaupiteltu aito väärennös Armani. Veljelle voisi sitten antaa nimeksi Roleksi tai Adibas.
Hiukan ohjailevaa olisi myös nimetä lapsi Everstiksi. Entä jos siitä tulee siviilipalvelusmies? Tai tosiaan sitten eversti, eversti Eversti kuulostaa melko tyhmälle sekin.
Lohdutukseksi teille, joiden nimiehdotus ei mennyt läpi ja jouduitte keksimään jonkun toisen nimen, aika pian ei voisi kuvitelle, että lapsen nimi olisi jokin toinen. Pieni vain alkaa olla nimenomaan sen niminen kuin on ja tuntuu ihan selvästi ilmentävän nimeään.
Vuoden ikäisen kanssa teitäkin jo ehkä vähän naurattaa se alkuperäinen idea.
torstai 13. joulukuuta 2012
Teoria
Olen saanut kuulla hämmentävää tietoa tisseistä. Tai siis ehkä ennemminkin teorian kuin mitään varsinaista tietoa. Tämä random havaintoihin perustuva teoria linkittyy pelottavasti väittelyyn sukupuolesta - eli on potentiaalisesti hyvin kuumaa kamaa.
Tässä se tulee: poikavauvat ovat enemmän tissien perään.
Arvaatte varmaan, että minä en ole tätä tyttövauvan äitinä itse havainnoinut. Kuitenkin, kun asia jotenkin nousi keskusteluun eräässä mammaporukassa, nousi mieleen useampi muukin pojan äiti, joka on kertonut innon tissille pääsyyn olevan lähes loputonta. Me tyttöjen äidit taas toistelemme, että tuntuu se maito nälkään kelpaavan, mutta muuten ei huvita siinä nisässä roikkua.
Yleensä tässä kohtaa joku sanoo, että usein pojat myös isompina ovat kiinnostuneempia tisseistä kuin tytöt. Ja siitä päästäänkin niihin sukupuoli - biologiaa vai opittua? -keskusteluihin.
Toivon, että asiasta on jo tehty tai tulee pikimiten tieteellinen tutkimus!
Tässä se tulee: poikavauvat ovat enemmän tissien perään.
Arvaatte varmaan, että minä en ole tätä tyttövauvan äitinä itse havainnoinut. Kuitenkin, kun asia jotenkin nousi keskusteluun eräässä mammaporukassa, nousi mieleen useampi muukin pojan äiti, joka on kertonut innon tissille pääsyyn olevan lähes loputonta. Me tyttöjen äidit taas toistelemme, että tuntuu se maito nälkään kelpaavan, mutta muuten ei huvita siinä nisässä roikkua.
Yleensä tässä kohtaa joku sanoo, että usein pojat myös isompina ovat kiinnostuneempia tisseistä kuin tytöt. Ja siitä päästäänkin niihin sukupuoli - biologiaa vai opittua? -keskusteluihin.
Toivon, että asiasta on jo tehty tai tulee pikimiten tieteellinen tutkimus!
maanantai 10. joulukuuta 2012
Lahjavinkki lahjattomille
Huh-huh, oltiin viikonloppuna kyläreissulla koko perhe - tosin siksi, että äiti saisi viettää hiukan aikaa "tyttöjen kanssa". Ihanaa oli, vaikka reissaaminen hiukan rankkaa oli kaikille tavalla tai toisella. Onkohan kyseessä yllättävä reaktio omaan aikaan, johon keho ei ole tottunut, kun tämä aamu on lähtenyt hiukan väsyneesti käyntiin?
Tänään sitten joulukalenteria avatessa tajusin, että jouluun on kaksi viikkoa. Vauvaperhe-ajassa se on ei mitään, eli iskee lahjapaniikki. Onneksi kaikki, mitä vauva tekee on supersuloista ja kukaan sukulainen ei voi siitä motkottaa.
Tässäpä siis joululahjavinkki:
ota paperi (mielellään aika paksu)
teippaa se lattiaan (mielellään kylpyhuoneen tai muun helposti puhdistettavan tilan)
ota yksi vauva (mielellään oma - jos lainaat, muista kysyä lupa)
aseta värikkäitä soseita alustalla käden ulottuville (myös myrkyttömät maalit käyvät, mutta niissä on aikamoinen bodypaintkestävyys, eli voit saada kaupanpäälle hyvin jännän värisen vauvan)
- ja katsele kun taidetta alkaa syntyä!
Tänään sitten joulukalenteria avatessa tajusin, että jouluun on kaksi viikkoa. Vauvaperhe-ajassa se on ei mitään, eli iskee lahjapaniikki. Onneksi kaikki, mitä vauva tekee on supersuloista ja kukaan sukulainen ei voi siitä motkottaa.
Tässäpä siis joululahjavinkki:
ota paperi (mielellään aika paksu)
teippaa se lattiaan (mielellään kylpyhuoneen tai muun helposti puhdistettavan tilan)
ota yksi vauva (mielellään oma - jos lainaat, muista kysyä lupa)
aseta värikkäitä soseita alustalla käden ulottuville (myös myrkyttömät maalit käyvät, mutta niissä on aikamoinen bodypaintkestävyys, eli voit saada kaupanpäälle hyvin jännän värisen vauvan)
- ja katsele kun taidetta alkaa syntyä!
 |
| Meillä inspiroiduttiin mustikasta. |
 |
| Taiteilijuus on kokovartalohommaa. |
tiistai 4. joulukuuta 2012
Ei auta uni markkinoilla
Olen jo aiemmin kertonutkin, että neidillä ei oikein ole mitään päivärytmiä. Herätyksestä lähtien kaikki nukkumisajat heittelevät vähintään parilla tunnilla mielialasta/tuurista/päivän "ohjelmasta"/kuun asennosta/jostain muusta riippuen. Ruoka-aikoja olen yrittänyt pitää melko tarkkoina, mutta jos sattuu, että neiti onkin juuri unilla lounasaikaan, niin sitten ruokakin tietysti siirtyy.
Yleensä, kun tämä rytmittömyys tulee esiin, minua melkein lohdutetaan kertomalla, että kyllä se sieltä vielä tulee. Oikeastaan meille tämä ei useinkaan ole mikään ongelma, varsinkin kun luopui toivosta, että lapsen päiväunet olisivat joku juttu, jonka ajaksi voisi suunnitella jotain. Toisinaan on melkein helpompaakin, ettei tarvitse kaikkien menojen suhteen miettiä, että osuvatko ne päiväuniaikaan. Neiti nukkuu sitten vaan jossain välissä.
Tietysti joskus käy sitten niin kuin sunnuntaina. Meidän lähellä oli sunnuntaina klo 10-16 joulumarkkinat. Ajattelin, että mentäisiin lapsen kanssa sinne katselemaan. Olisi hiukka tekemistä ja voisi löytyä jotain kivaakin. No, ei menty.
Missään nimessä emme ole mikään aamuperhe. Vaikka neiti olisikin aikaisin hereillä, ilman erityisen hyvää syytä meitä ei näe ennen klo 11-12 missään. 12 jälkeen tosin on pinen ja isojenkin jo lounasnälkä. Eli pitää laittaa ruokaa. Kaikkien syötyä sitten ajattelin vielä antaa maitoa "ennen lähtöä", neiti nukahti siihen ja vetelikin sitten sellaiset unet, että niiden jälkeen ei oikein enää ehtinyt. Piti oikein välillä käydä katsomassa, että hengittäähän lapsonen, kun ei hän ikinä nuku niin pitkiä päikkyjä.
Sitten pitikin keksiä ex-tempore koko perheen kauppareissu illaksi, että on päästy edes johonkin talosta ulos koko päivänä - eikä vaan syöty ja nukuttu, kun ei ihan vielä ole se joulukaan.
p.s. Sanottakoon vielä, että ilman muuta valitsen vauvan nukkumisen joulumarkkinoiden edelle ihan milloin vaan, eli tämä ei missään nimessä ole valitus aiheesta :)
Yleensä, kun tämä rytmittömyys tulee esiin, minua melkein lohdutetaan kertomalla, että kyllä se sieltä vielä tulee. Oikeastaan meille tämä ei useinkaan ole mikään ongelma, varsinkin kun luopui toivosta, että lapsen päiväunet olisivat joku juttu, jonka ajaksi voisi suunnitella jotain. Toisinaan on melkein helpompaakin, ettei tarvitse kaikkien menojen suhteen miettiä, että osuvatko ne päiväuniaikaan. Neiti nukkuu sitten vaan jossain välissä.
Tietysti joskus käy sitten niin kuin sunnuntaina. Meidän lähellä oli sunnuntaina klo 10-16 joulumarkkinat. Ajattelin, että mentäisiin lapsen kanssa sinne katselemaan. Olisi hiukka tekemistä ja voisi löytyä jotain kivaakin. No, ei menty.
Missään nimessä emme ole mikään aamuperhe. Vaikka neiti olisikin aikaisin hereillä, ilman erityisen hyvää syytä meitä ei näe ennen klo 11-12 missään. 12 jälkeen tosin on pinen ja isojenkin jo lounasnälkä. Eli pitää laittaa ruokaa. Kaikkien syötyä sitten ajattelin vielä antaa maitoa "ennen lähtöä", neiti nukahti siihen ja vetelikin sitten sellaiset unet, että niiden jälkeen ei oikein enää ehtinyt. Piti oikein välillä käydä katsomassa, että hengittäähän lapsonen, kun ei hän ikinä nuku niin pitkiä päikkyjä.
Sitten pitikin keksiä ex-tempore koko perheen kauppareissu illaksi, että on päästy edes johonkin talosta ulos koko päivänä - eikä vaan syöty ja nukuttu, kun ei ihan vielä ole se joulukaan.
p.s. Sanottakoon vielä, että ilman muuta valitsen vauvan nukkumisen joulumarkkinoiden edelle ihan milloin vaan, eli tämä ei missään nimessä ole valitus aiheesta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)