Hän on täällä

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

…tänään. Kuten on ollut jo kaksi viikkoa. Ihana pienemme on siis saapunut maailmaan ja mullistanut samalla elämämme.

Maailmaan tulo oli vauhdikas ja dramaattinenkin. Seurauksena sekä äiti että tytär tarvitsivat hiukan hoitoa ja aika sairaalassa venyi kuuteen päivään. Samaan aikaan urhea isä hoiti muuttoa uuteen asuntoon ystävien ja sukulaisten avustamana. Helpompiakin alkuja vauvaperheelle voi kuvitella, mutta meillähän ei ole ollut tapana olla helppoja…

Suurimpien mullistusten rauhoituttua kotielämä on alkanut sujua vauvamaiseen tahtiin. Kaikenlaista on jo ehtinyt tapahtua, mutta siitä lisää myöhemmin. Kun äiti taas joskus ehtii koneelle…

Nimimatematiikkaa

Et varmasti pääse loppuun asti, ellet ensin aloita.

Meillä taitaa olla tapana tehdä asiat hiukan monimutkaisemmiksi, kuin olisi välttämätöntä.
Kun laskettu aika ja sitä myöten oletettavasti myös jossain vaiheessa pienen syntymä lähestyvät kovalla kyydillä, olemme lisänneet kierroksia nimen valitsemiseen.

Prosessin aluksi on selailtu kalentereita ja lainattu kirjastosta nimikirjoja. Sitten listattiin kumpikin nimiä, jotka ovat kauniita. Tässä vaiheessa niitä oli 24. Koska oletuksena on, että pieni on tyttö, ovat nimetkin tytölle. Kun käytiin listaa läpi eliminoiden ne, mistä toisen listassa ei tykännyt, jäi 13 nimeä.

Hyvää edistystä, luulisi joku. Mutta tässä vaiheessa asioista voi sitten alkaa tehdä hankalia. 13 nimestä saa nimittäin aika monta yhdistelmää – varsinkin kun emme ole päättäneet haluammeko kaksi vai kolme etunimeä. Pienellä tietoteknisellä temppuilulla saimme aikaiseksi yli 1200 vaihtoehtoa! Enemmänkin olisi ollut, mutta osaa 13 nimestä emme harkinneet ollenkaan ensimmäiseksi etunimeksi.

Seuraavalla kierroksella karsittiin sitten taas makuasioiden perusteella. Mukaan otettiin suosikkietunimet ja niiden kanssa äänteellisesti kauniisti sopivat toiset ja mahdolliset kolmannet nimet. Näin päästiin 96 ehdokkaaseen.

Nyt ei enää oikein auta kuin tehdä rohkeasti päätöksiä, kikkailulla emme kauheasti pidemmälle pääse. Vaihtoehdot ovat aika tasavahvoja ja ihan tyytyväinen olen varmaan lopulta mihin tahansa niistä. Kyllä toiselle vielä nimi saadaan ennen ristiäisiä. Positiivisesti ajatellen, jos pieni saa ikinä sisaruksen, niin sille on valmiina pari vaihtoehtoa nimeksi.

Silloin kun sinä synnyit…

On monenlaista melua, mutta vain yksi hiljaisuus.

..soi tämä kappale. Näin voisin joskus kertoa pienelle musiikkia kuunnellessa.

Sairaalassa suosittelivat ottamaan mukaan musiikkia synnytykseen. Kaikissa synnytyssaleissa on cd-soittimet ja omilla välineillä saisi tietysti myös Spotifyn kuulumaan.

Pitäisi vaan tietää, millaista musiikkia sitä haluaisi kuunnella. Olisiko tunnelmallinen ja herkkä rauhoittavaa? Vai menisikö hermo siihen herkistelyyn, kun jumankauta sattuu? Ehkä sittenkin vihaisia naisartisteja, jos itsestäkin irtoaisi vielä himppu lisää naisenergiaa. Jumppatunneilla toimivat ns. tsemppibiisit, joiden avulla jaksaa raskaampiakin juttuja. Jotain heviä kauheimpiin hetkiin? Mies ainakin tykkäisi siitä.

Voisi varmaan koota erilaisista biiseistä omat listat ja vaatia miestä vaihtamaan musiikkia tunnelman mukaan. Sitten vaan jännäämään, että mikä biisi sattuu soimaan syntymähetkellä.

Ehdotuksia?

Tissit!

Meille on annettu kaksi lahjaa, joita tulisi käyttää mahdollisimman paljon - huumori ja mielikuvitus. Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole, ja huumori auttaa meitä hyväksymään sen, mitä olemme.

Jepa jee on taas perjantai – ja perjantaijutut. Monista raskauden iloista yksi ovat kasvavat rinnat. Omassa tapauksessani tosin jo alkutilanne oli ihan, no kiitettävä. Silti olen joutunut hankkimaan jo kahdesti isompaa kuppikokoa olevia kannattimia. Melkein pelolla odottelenkin, että mikä mahtaa olla kuppikoko, jahka tilanteeseen lisätään vielä maidonnousu…

No ainakin mies on ollut iloinen kasvaneesta povesta, hän lukeutuu niihin kuuluisiin tissimiehiin. Ja voihan tilanteesta repiä muutenkin huumoria. Vaikkapa listaamalla sarjakuvaan ongelmia, joita vain isorintaisilla on.

Olet mitä syöt

Sanotaan että aterialla ei ole niin paljon merkitystä sillä, mitä on pöydässä kuin sillä mitä on tuoleilla...

Maailma muuttuu eskoseni. Kaikille kotiäideille (ja toki muillekin) on vuosikausia tolkutettu, että hyvä tapa pitää menot kurissa on tehdä ruoka itse.

Taloussanomat kuitenkin kertoo, että esimerkiksi kaiken leivonnan klassikko, sämpylät, eivät välttämättä tule pian valmisleipää halvemmaksi. Syy löytyy siitä, että leivän hinta on tullut alas, kun taas raaka-aineiden hinta on noussut.

Kaiken kaikkiaan ruoka on kallistunut vuodessa. Se nyt ei sinällään ole mikään yllätys. Yllättävämpää on se, että ns. kaupan omat merkit ovat nostaneet hintojaan enemmän kuin ns. merkkituotteet. Jutusta ei tarkkaan käy ilmi, koskeeko ilmiö kaikkia kauppojen omia merkkejä. Jotenkin tämä kuitenkin kuulostaa yhä enemmän sille, että todellakaan ei kaupan alalla ole tässä maassa mitään tervettä kilpailua. Toisaalla on juttua siitä, kuinka eräs nuori mies toivoisi osuuskaupan palaavan lähemmän osuustoiminnan juuria eli kuluttajia ja tuottajia.

Hinta ei tietenkään ole kaikki kaikessa ruoka-asioissa. Itse tehty voi olla todella paljon paremman makuista ja tietysti siitä saa myös juuri sellaista kuin mistä itse tykkää. Lisäksi, kun laittaa ruokansa itse, voi vaikuttaa ainakin osin siihen minkä määrän lisä- ja säilöntäaineita lappaa naamariinsa.

Omassa keittiössä ovat marttojen neuvot juuri nyt siinä mielessä kunniassa, että kovasti koetan keksiä keinoja käyttää mahdollisimman loppuun kaikenlainen kuivakaapissa oleva aines ennen muuttoa. Ruokaa kun ei tee mieli heittää roskiin, mutta toisaalta on melko älytöntä muuttaa lukusia pussinpohjia asunnosta toiseen.

Kamat kassiin

Ahkeruus on tietty hermostollinen häiriö, joka kohtaa nuoria ja kokemattomia ihmisiä.

Aika liikkuu äitiyslomalla hassusti. Päivät muodostuvat jostain venyvästä asiasta, jossa ei voi liikkua kovin terävästi. Kun aiemmin tein usein vähintään kahta asiaa yhtä aikaa, nyt asiat etenevät rauhallisesti. Välissä vähän makaillaan ja paijataan vatsaa, kun onhan se päivä huomennakin.

Neuvolassa ei tällä viikolla kukaan – minä mukaan lukien – uskonut, että ”kuoriudun” vielä tällä viikolla. Ehkä siinä on yksi syy, että muun muassa sairaalakassin pakkaamisesta on muodostunut suorastaan eeppinen monen päivän puhde.

Niin, se kuuluisa sairaalakassi. Tarpeeksi pitkällä olevat odottajat kyselevät toisiltaan, onko se jo pakattu. Netistä löytyy useita listoja pakkaamisen avuksi. Olen pakannut rinkan yli kuukauden reissulle pienemmällä opastuksella ja tein sen yhdessä illassa.

Sairaalakassissani on tällä hetkellä imetysliivejä, liivinsuojuksia ja toalettilaukku tarpeineen. Niin ja yösiteitä kotiinlähtöä varten. Nämä on pakattu kassiin kolmena eri päivänä, saas nähdä miten kauan koko komeuden kasaamisessa menee. Ainakin vielä tarvittaisiin, kotiinlähtövaatteet minulle ja vauvalle, kamera, laturit kaikelle niitä tarvitseville jutuille, musiikkia, mahdollisesti jotain luettavaa ja eväitä. Puhelin, lompakko ja neuvolakortti matkaavat jatkuvasti käsilaukussa, jonka ajattelin napata mukaan ihan sellaisenaan.

No elättelen toiveita, että tekemisen meininki palautuu, kun ensi viikolla on pakko pakata koko asunto muuttolaatikoihin – kai siinä yksi kassi menee kevyesti sivussa.

Kun tekee itse…

Jos hätä on keksintöjen äiti niin tyytymättömyys on kehityksen isä.

Raitaa, kukkaa ja lintuja. Niitä syntyi ihan omin pikku kätösin – tosin avustettuna. Äitiys tosiaan saa ihmisen etsimään ja löytämään itsestä kaikenlaisia taitoja. Minä en todellakaan ole mikään erityinen käsityöihminen, mutta niin vain löysin itseni mittaamassa ja leikkaamassa kangasta ja jopa käyttämästä saumuria. Kaiken takana oli se, että halusin erilaisten vauvan myötä kotiutuvien tavaroiden miellyttävän silmää. Siis omaa silmääni, en odota vastasyntyneen olevan kauhean kiinnostunut sisustuksesta.

Halusin koristaa äitiyspakkauksen laatikkoa, josta tulee vauvan ensisänky ja pinnasängyn hankkimisen jälkeen varmaankin päiväuni- ja matkasänky. Tähän tarkoitukseen myydään valmiitakin ”verhoiluja”, mutta voi hyvänen aika sitä hörsyjen, pitsien ja laskosten määrää. Monen mielestä varmasti kaunista ja suloista, mutta ei yhtään minun pirtaan. Halusin kirkasta väriä ja tiukkaa istuvuutta. Täytyi siis tehdä itse – ja tällainen tuli:

Linnut äitiyspakkauksen laatikon reunassa.

Olen aiemminkin maininnut ihmetyksestäni kyllästää kaikki vauvoihin liittyvä nalleilla. Minun mielestäni yksi tai kaksi nallea on suloista, mutta kuosi, jossa yhdellä silmäyksellä näkyy yli viisi nallea alkaa olla ällöä. Mitä siis tehdä, kun saa oikein hyvät ja käyttökelpoiset pinnasängyn suojuksen ja hoitoalustan, joissa nallet vain vilisevät silmissä?

Minä tein niille uudet ”kuoret”. Lopputuloksena lapsen pää ei iskeydy sängyn reunaan ja käsi ei mene pinnan väliin mariannekarkkitunnelmissa ja hoitoalusta sopii tulevan kylppärin väritykseen.

Raitaa pinnasänkyyn

Violetilla pohjalla köynnöksiä hoitoalustaan.