Seremoniamankeli

Ei nimi miestä pahenna...

Lapsi otti tärkeän askelen virallisen kansalaisuuden tiellä saamalla nimen. Juhlat meni kivasti perhepiirissä ja päivänsankari nukkui käytännössä koko toimituksen ajan ja suurimman osan kemuista muutenkin. Saatiin siis paljon "onpas hän rauhallinen" kommentteja, joita vieraskorea lapsi kerää paljon muutenkin - ja säästää riehunnat ja kätinät kotioloihin.

Jotenkin myös äiti sai aikaiseksi jonkinlaisen juhla-asun, meikkiä ja tukan laitettua. Puhumattakaan siitä, että ennen mitään tällaista piti
- valita nimi lapselle (tämän hankaluudesta olen jo kirjoittanut)
- etsiä päivä, joka sopii suvuille (onneksi jo toinen yritys onnistui)
- varata tila ja pappi
- selvittää, että tilasta saa astiat ja pöytäliinat
- selvittää suvussa kulkevan perinteisen kastemekon kunto (vähän kaipasi silittämistä, ei muuta)
- tilata tarjottavat (ei puhettakaan, että olisin itse alkanut leipomaan)
- tilata kukat
- noutaa edellämainitut ja mahduttaa kakkuja omaan jääkaappiin
- ostaa kaupasta kahvia ja muita pienempiä tykotarpeita
- ladata kameran akku ja katsoa, että muistikortilla on tilaa
- siirtää perhe ja edellämainitut tavarat (+ pari muuta, kuten vieraskirja) juhlapaikalle ajoissa

Bonuksena piti vielä panikoitua siitä, että on unohtanut servetit ja ei ehdi enää itse kauppaan. Onneksi pienen kummitäti hoiti asian matkalla.

Paikanpäällä lista jatkui
- valmistella juhlapaikka kuntoon ja saada tarjottavat esille
- vaihtaa lapselle kastemekko
- ehtiä imettää ennen seremoniaa

Välillä stressaamiseen taipuvainen esikoisen äiti oli ihan varma, että ei niitä juhlia ikinä saada aikaiseksi. Tunne korostui päivinä, jolloin on alkanut soittaa kukkakauppaan kolmesti, mutta ei ikinä ehdi niin pitkälle, että sieltä vastattaisiin, kun vauvalainen vaatii taas palvelua.

Näin jälkikäteen kaiken mentyä hyvin olen aika varma, että ainakin osittain tällainen juhlaperinne on syntynyt juuri siksi, että uudet äidit pistetään pienen mankelin läpi. Selvittyään puristuksesta tuore äiti on nimittäin taas hieman varmempia siitä, että kyllä se tavallinen kotielämä lapsen kanssa sujuu.