En tiedä kuinka ne sen tekevät, kun ovat kuitenkin aika avuttomia ja kuolaisia. Jotenkin kuitenkin onnistuvat huijaamaan. Vauvat, samperi.
Olen parin päivän sisällä saanut kuulla kahdenlaisia ilouutisia. Yksi ystävä on raskaana ja toinen sai juuri maailmaan esikoisensa - onnea vielä molemmille :)
Omat reaktioni kumpaankin uutiseen ovat normaalin toisen puolesta ja kanssa iloitsemisen ohessa olleet aika outoja.
Ensin aloin muistella miten raskaana oli itse asiassa aika kivaa. Miten jännää olikaan tuntea pikku kaverin ensimmäiset liikkeet ja arvailla, millainen hän onkaan. Järki yrittää huutaa, että entäs turvotus ja muut vaivat. Ei auta.
Kuva sairaalavaatteisesta ystävästä vastasyntyneen kanssa avaa jo kyynelkanavat. Voi, miten ihanaa!
Sitä katsoo omaa "vauvaansa" ja ihmettelee, milloin siitä on tullut tuollainen jättiläinen. Eihän se ole edes vauva enää kauaa.
Järki yrittää taas muistuttaa, että se pikkuvauvavaihe oli myös aika rankkaa, eikä tämän kanssa olla mitenkään selvillä vesillä vieläkään.
Ei tässä todellakaan mihinkään ryhdytä vielä piiitkäään aikaan, mutta olishan se joskus vielä kiva...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti