Minulla on ongelma. Se ei ole suuri ongelma. Se on sellainen ongelma, jota englanniksi kutsutaan termillä first world problem. En tiedä pitäisikö minun lukea kirja. Tarkkaan ottaen Anu Silfverbergin Äitikortti.
Aihehan olisi itselle ajankohtainen. Kirja on saanut hyviä arvosteluja. Ihan järkevät tutut ovat kehuneet sitä Facebookissa. Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että otsikossa mainittu äitikortin heiluttelu on typerää. Siis yleisten mielipiteiden perustelu ainoastaan omalla henkilökohtaisella elämällä ja olettamus, että äitinä on ylin auktoriteetti kaikissa aiheissa.
Silti pelkään, että itse asiassa kirjasta tulisi vain paha mieli. Vaikka ilmeisesti ainakin osa kirjan viestistä on, että äitiyden ei pitäisi olla "kireää kuin viulunkieli".
Ai, että miksi tulisi paha mieli?
Näissä kirja-arvosteluista, sekä muutamissa aiemmissa Silfverbergin lehtijutuista, saa myös sellaisen kuvan, että kirjoittaja ainakin vaivihkaa etsisi ja löytäisi syyllisiä "kireyteen". Heitä ovat muun muassa äitiyttä liiaksi analysoivat äidit, baby björn -rintareppuja vastustavat äidit sekä äidit, jotka tekevät itse vauvanruokaa.
Tässä kohtaa on myönnettävä, että tietyllä tavalla kolahtaa omaan nilkkaan. Minä analysoin juuri nytkin. Minä ihan tietoisesti hankin kantoliinoja ja Manducan. Minä myös teen suuren osan lapsen ruoista itse (eikä siihen tosiaan mene koko yötä).
Minä en kuitenkaan myönnä aiheuttavani ongelmia kenenkään muun äitiyteen. Osaan pitää suuni kiinni ja olla analysoimatta äitiyttä sellaisten kanssa, jotka eivät sitä tahdo. Meidän vauvatutuissa on baby björn -repussa kannettuja vauvoja, jotka vaikuttavat ihan onnellisille. Ostan myös purkkiruokaa omalle lapselleni, eikä hänen terveytensä ole siitä romahtanut.
Toisella tavalla kuin itse toimivien äitien syyttely kuulostaa ikävän samalle kuin vauva- ja kaks plus -lehtien keskustelupalstoilla jylläävä hulluus, jossa toisia äitejä mollataan ja vihataan ilman kunnollista syytä. Se on kiusaamista. Nettipalstoilta löytyvät ne huutelijat, jotka väittävät jokaisen baby björnin tuotteita käyttävän äidin tappavan lapsensa sekä ne, jotka eivät ymmärrä lapsen myrkyttämistä purkkiruoalla. Nytkö toista mieltä oleva huutelee nettihuutelijoille välineenään kirja?
En todellakaan halua lukea sellaista, tai tukea sellaisen kirjoittamista rahallisesti. Toisaalta voi olla, että kirjassa ei alkuunkaan ole kyse tällaisesta. Enhän minä voi sitä tietää lukematta!
Ja pähkäily jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti