maanantai 11. maaliskuuta 2013

Täyttäkää maa

Minä en seuraa trendejä - minä luon niitä, väittää mies. Tällä kertaa ottaakseen kunniaa siitä, että yllättäen noin puolet kaveripiirin pariskunnista odottaa vauvaa. Hupaisasti kaikkien vauvojen on myös määrä tupsahtaa maailmaan loppukesästä tai alkusyksystä.

Muiden odotusuutiset ovat vauvaperheelle kivoja. Ensinnäkin tietysti siksi, että vauvan saaminen on kaikesta huolimatta mahtava juttu. Toisekseen siksi, että on kivaa, kun ystävät ja tuttavat ovat samassa elämäntilanteessa. Emme ole kohta enää ne ainoat, joiden on sumplittava illanistujaisia ja muita lapsi huomioiden.

Innostuin myös siitä, että pääsemme sitten esittämään tyynen rauhallisia kokeneita vanhempia. Tällä huimalla yhden lapsen kokemuksellahan kannattaakin keulia.  Mies vielä huomautti, että esitykseksi taitaa jäädä muutenkin, kun en minä ole ikinä tyynen rauhallinen. Niin tai näin ajattelin aloittaa shown jo nyt ja pohdiskella aika ajoin vastauksia näiltä odottajilta kuultuihin kysymyksiin.

Ensimmäisenä noin ajallisesti tulee varmaan: Miten kerroit töissä olevasi raskaana?

Olen useamman kerran manannut, että tähän asiaan pitäisi olla joku standardilomake. Harvempi haluaa kertoa töissä kovin aikaisin, mutta loputtomiin ei voi olla kertomatta - ellei halua kaikkien päättelevän asiaa kasvavasta vatsasta. Lomakkeen puuttuessa pitää myös miettiä

Itse odotin, että raskauden ensimmäiset epävarmat 12 viikkoa olivat ohi ja ultrassa oli näkynyt hyvin eläväinen ihmisen alku. Valitsin ajankohdaksi tiimipalaverin, jonka virallisen osuuden jälkeen nappasin esimiehen syrjemmälle ja kerroin "henkilökohtaisesta aikataulusta". Palaveria seurasi näppärästi epämuodollinen illanvietto tiimin kesken, mikä tarjosi mahdollisuuden kertoa uutinen työkavereille keskustelun lomassa ilman sen suurempaa numeron tekemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti