Askel kerrallaan

Olen kuullut sanottavan, että lapsi kaatuu noin 100 000 kertaa ennen kuin oppii kävelemään. En ole laskenut monessako pyllähdyksessä meillä mennään, mutta eilen pienokainen otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea.

Tarinaa 100 000 kaatumisesta kerrotaan usein siksi, että se kannustaa jatkamaan asioiden kokeilemista "kaatumisista" huolimatta. Lapsihan nousee aina ylös ja lopulta oppii kävelemään, eikä luovuta 50 000 muksahduksen jälkeen.

Ja kyllä meillä on innolla tosiaan treenattu. Kävelykärryn kanssa ja äidin kävelyttämänä. Kävelyttäminen on jäänyt äidin hommaksi, koska olen niin lyhyt, että pystyn tekemään sitä selkä lähes suorana. Monista vauvojen kävelyttäminen on "sellaista esikoisen lellimistä", ei seuraavia kukaan enää kävelytä. Epäilen, että mielipiteen taustalla, on vähänkään pidemmällä ihmisellä armoton selkäkipu.

Kävelykärry on ollut meillä tosi kätevä. Alkuun pidettiin "jarrut" tiukimmalla mahdollisella ja laitettiin vielä raskas kirja kyytiin painoa tuomaan. Kun meno alkoi vakautua, sitten pikku hiljaa löysättiin jarruja ja viimein poistettiin paino.

Monta muksahdusta on varmasti vielä edessä ennen kuin meno on sujuvaa, mutta kohta neitiä ei pidättele enää mikään.