tiistai 16. huhtikuuta 2013

Hakekaa syyllisyys pois!

Äitiyden myötä kokee hyvin monia ja monenlaisia tunne-elämyksiä. Riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet iskevät varmasti jokaiseen äitiin. (Isistä en tiedä, en ole viitsinyt edes kysyä, pohtiiko mies moisia.)

Lapselleen haluaisi antaa hyvällä tavalla kaiken (ei sillä hemmottelevalla tavalla, jossa kirjaimellisesti annetaan kaikki ja aina periksi kaikessa). Lapselle ei kuitenkaan tule antaneeksi täysin kaikkeaan joka sekunti , koska elämä on sellaista. Sitten sitä kokee itsensä kauhean syylliseksi, että olisi jaksanut leikkiä purnukoilla senkin ajan, kun luin lehteä.

Joskus sitä hermostuu aivan turhaan. Itseäni risoo usein se, että lapsi ei suostu syömään. Se hermostuttaa kahdellakin tasolla: huolestuttaa, kun ihmisten vaan kuuluisi syödä välillä ja raivostuttaa, että on tehnyt ruokaa (taas) ihan turhaan. Hermostuminen ei tietenkään muuta tilannetta kuin huonompaan suuntaan ja sitten voi syyllistää itseään siitä, että toi tilanteeseen vielä lisää negatiivista energiaa ja on varma, että kohta muksu alkaa inhota ruokailutilanteita.

Esimerkkejä olisi ties kuinka paljon, mutta kuvio menee niin, että tapahtuu tavallisia elämään kuuluvia asioita ja sitten äiti syyllistyy niistä.

Onneksi on lapsen päiväunet ja ihana Hakekaa kätilö -sarja, jota löytyy Netflixistä ja jota YLE näyttää sekä telkkarista että Areenasta. Siinä saadaan lapsia köyhiin oloihin ja eri tavalla vaikeisiin tilanteisiin, mutta aina selvitään, kun vaan ollaan rehellisiä ja rakastavia.

Pari jaksoa katseltuaan äiti-ihminen on onnellinen, että hän voi tarjota lapselleen lämpimän kodin, ruokaa (josta kieltäytyä), vaatteita, leluja, muskaria ja värikylpyjä. Tärkeämpänä voi tarjota lapselle ison liudan rakastavia sukulaisia. Ja ei siinäkään vielä kaikki, lisäksi on vielä tulossa varhaiskasvatusta ja koulutusta, kun neiti hiukan kasvaa. Eli aika onnekas mukula se on.

Sitten, kun ei kiinnitä huomiota siihen, että edellä mainitusta listasta hyvin harva asia on mitenkään minun itseni hallinnassa, voikin olla kovin tyytyväinen äiti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti