Me emme varmasti ole ainoita, joilla kesän rentoutta ovat hieman kiristäneet päiväkotipohdinnat.
Vain yksi on ollut pitkään selvää: minä menen töihin syyskuussa. Mitä muut sitten tekevät onkin ollut hankalampaa selvittää.
Haimme neidille päiväkotipaikkaa ja saimme sen (sitä se lakisääteisyys vissiin teettää). Tavallaan saimme kaksikin paikkaa, toisen lähipäiväkotiin ja toisen kauemmas. Lähipäiväkodissa on nimittäin se vika, että se on rakennustyömaana. Ja vieläpä rakennustyömaana, joka seisoo ja josta ilmeisesti riidellään oikeudessa asti. Lapsi pääsee sinne sitten, kun toiminta alkaa. Ei vaan taida toiminta siellä alkaa ihan kovin pian.
Käteen jäi siis, jos ei ihan musta, niin ainakin harmaa pekka. Lasta pitäisi kuljettaa autolla, tai lisätä aamuun ja iltapäivään puoli tuntia kävelyä tarhalle (vaunupaikat ovat busseissa niin ylibuukattuja, että niiden varaan on turha laskea). Päiväkoti on myös luonnollisesti juuri vastakkaisessa suunnassa kuin kummankaan vanhemman työpaikka.
Teki vähän mieli sanoa, että pitäkää tunkkinne. Mies olisi voinut jäädä hoitovapaalle puoleksi vuodeksi. Mutta mitäs sitten sen jälkeen? Saattaisimme olla ihan samassa tilanteessa. Huonoimmassa tapauksessa se ei vielä valmis päiväkotikin olisi ehtinyt täyttyä. Alueelle nimittäin rakennetaan ja muutetaan koko ajan. Lisäksi kuvittelen, että paikoista päättävät tahot suhtautuisivat nuivemmin kakkoshakemukseen niiltä, jotka jo yhden paikan hylkäsivät.
Eli pitäisi vissiin ilmoittaa, että otamme paikan. Jostain syystä vuonna 2013, kun päiväkotipaikkaa voi hakea netissä, sen vastaanottaminen tapahtuu paperilapulla, joka vielä toimitetaan ilman palautuskuorta. Näin sivuhuomiona tykkäsin myös kovasti päätöksen ilmoituksesta, että he katsovat paperikasan tulleen perille viimeistään 7 päivää postituksen jälkeen. Postihan ei ole koskaan hukannut mitään tai toimittanut mitään myöhässä...
Kait se sitten kuuluu asiaan avata tämä ns. ruuhkavuosiosuus elämästä hieman lievää korkeammalla ketutuksella. Nyt takaisin nauttimaan kesästä ennen arjen kurjuuden alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti