maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tukka takana

Neidillä on aina ollut paljon tukkaa. Yhdessä vaiheessa se vaihtoi väriä tummasta vaaleaan. Vauvana pään hankaus aiheutti pari kaljuhkoa kohtaa, mutta nekin kasvoivat pian umpeen.

Kesälettihän on kiva olla huoleton. Tytöllä saa olla pitkä tukka, onneksi, mutta jatkuvasti silmillä (ja silmissä) oleva otsis on aika hankala. Tai siis ei kai se mikään otsis ole, vaan tukkaa, joka isältä perityn pyörteen takia menee aina juuri tiettyyn suuntaan riippumatta kampaamisista. Joka tapauksessa tukkaa oli aina silmillä.

Äidin, joka ei osaa leikata hiuksia, luulisi ennakoivan. Ottavan selvää mikä olisi hyvä kampaamo pienelle lapselle, mitä se maksaisi ja ennen kaikkea milloin saa ajan. Minun lähestymiseni oli ennemminkin lykätä asiaa liian pitkään.

Niinpä sitten eräänä aamuna oli pakko ottaa sakset kauniiseen käteen ihan itse. Eikä tietenkään mitkään oikeat hiussakset, vaan oranssit Fiskarsit mallia isot. Kannettiin syöttötuoli kylppäriin ja äiti kampaili tukkaa asentoon. Luonnollisesti heti, kun leikattava osio oli sormien välissä ja pituus suurin piirtein selvillä, neiti käänsi päätään. Pelkäsin hiusten sijaan leikkaavani silmäripsiä.

Lopputuloksesta ei tosiaan ole kuvia, mutta nyt neidillä on sitten vissiin virallinen otsis. Sanoisin, että never again, mutta olen aika varma, että jossain vaiheessa se tukka kasvaa taas...

Kai pitää ruveta katsomaan näitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti