Seuraa hormonaalisen ja tuskastuneen naisen avautumista. Kenenkään ei siis kannata lukea pidemmälle ja niin tekeminen ohjeistuksen vastaisesti on täysin omalla vastuulla.
Nyt pitäisi vetää kännit. Se olisi helpoin, halvoin ja toimivin ratkaisu. Harmi vaan, että raskaana ei voi.
Tässä on nyt ollut hiukan vähemmän hilpeät tunnelmat. Ketuttaa. Kaikki.
Mies ei tajua - tietenkään - ja reagoi vain ja ainoastaan väärin. Joo... voihan se olla hankalaa tajuta, kun sinällään ihan iloisena touhuan lapsen kanssa tai suht rauhallisesti jaksan taas yhden karjumisepisodin. Kun lapsen huoneesta illalla sammuu lamppu, niin samalla sammuu minun positiivisuusvarastoni. Eikä varmaan ole reilua olla kiukkuinen vain miehelle. On se kuitenkin reilumpaa kuin olla kiukkuinen lapselle ja parisuhteessahan tässä olisi tarkoitus olla, joskus kuvioon saattaa kuulua sekin, että toisella on huonoja aikoja. Nyt on. Tekisi jotain, saakeli, vaan ei tee.
Pitää siis tehdä itse.
Joo-joo aina voi puhua kavereille, mutta ei tästä ole mitään rakentavaa sanottavaa. "Kaikki ketuttaa." Sitten perään tulee tarve kertoa, että toki tiedostaa elämäntilanteen aiheuttavan siitä suuren osan ja että mikään ei sinällään oikeasti ole pielessä. "Satun nyt vaan kiehumaan raivosta, jota en saa purettua mihinkään." Mieluummin keskityn rajallisella kaveriajalla olemaan niiden ihmisten kanssa ja ottamaan etäisyyttä koko tilanteeseen.
Liikunta olisi varmaan ihan hyvä tapa rutistaa itsensä tyhjiin kaikenmaailman tunteista. Näillä raskausviikoilla alkaa kuitenkin supistella jo normaalissa kävelyvauhdissa. Nyrkkeilysäkin tai vastaavan pahoinpitely paljain käsin samaan aikaan kirkuen ja karjuen voisi myös herättää paheksuntaa kanssakuntoilijoissa.
Kännit, ihan rehelliset perseet, niin että kaikki kontrolli menisi. Ja ennen kuin on kännissä on nousuhumalassa. Silloin on kevyt olo ja
kikatuttaa. Kikattaminen on ihanaa! En muista milloin olisin viimeksi
kikattanut*. Humalan iskiessä päälle sitten karjuisi ilman estoja jollekin kanssakännääjälle (ei missään nimessä mitään yksin ryypiskelyä) kuinka kaikki on perseestä. Kanssakännääjä olisi samaa mieltä ja karjuisi sekaan omatkin kurjat fiilikset. Sitten joko itkettäisiin tai naurettaisiin ja sammuttaisiin nukkumaan ilman unia. Mikä ihana katharsis!
Mutta ei niin ei, raskaana olevan on tyytyminen vihaisiin naisartisteihin. Kyllä tässä ainakin alkaa ymmärtää alkoholisteja ihan uudella tavalla.
*EDIT: Hiukan itse asiassa hymähdin, kun mietin mille neuvolantädin naama näyttäisi, kun sille paukauttaisi ensi käynnillä totuuden siitä "miten voi"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti