Iso I

Huolet ovat kuin vauvat, ne kasvavat vain ruokkimalla.

Kun googlaa ”imetys”, saa 867 000 tulosta. Se tuntuu aika paljolle. Tosin, kun menee perhevalmennukseen, jossa käsitellään imetystä, saa yhden A4:n verran linkkejä eri imetyssivustoille. Tästä noheva ensikertalainen päättelee, että kyseessä ei olekaan niin yksinkertainen ja luonnollinen tapahtuma kuin äkkinäinen saattaisi luulla.

Toki tästä tietoarsenaalista käyvät ilmi myös imetyksen, ainakin minusta kiistattomat, edut. Jo yksin se, kuinka kätevää on jos pienen eväät kulkevat itsestään mukana aina tuoreina. Tuleva isäkin on ”imetysmyönteinen” ja erityisesti ilmaissut tykkäävänsä äidinmaidon ”pakkaussuunnittelusta”.  Kovasti toivommekin, että meillä imetys onnistuu, kun sinne saakka päästään.

Kuva: http://www.perhekerho.net/

Ensi kosketukseni imetykseen meni ainakin kuulemma hyvin, kun äitini imetti minua pitkään. Mitään kauhutarinoita en ole häneltä kuullut ja imetystä ylistävät tutkimuksetkin ovat iskeneet tajuntaan paljon 80-luvun alkua myöhemmin.  Näin odottavana äitinä väitän, että jos lukee mitään materiaalia aiheesta tai tuntee enemmän kuin yhden imettäneen, kuulee pakosta myös niistä ei-niin-kivoista puolista.

Tässä on alkanut valjeta ainakin seuraavia imetystietoiskuja:
a)  Ei ole mitään takeita onnistuuko imetys – osaako vauva imeä, tuleeko maitoa jne.
b) Se sattuu, minimissään ainakin vähän aluksi
c) Rintatulehduksen tai nännien haavaumia saavat melkein kaikki
d) Vauva saattaa haluta viettää rinnoilla tuntikausia ja sitten välillä tehdä täyden imemislakon

Eilisessä perhevalmennuksessakin meille esiteltiin oppaiden ja linkkilistojen kanssa heti alkuun voiteet, joita hieroa kipeisiin nänneihin (yhtä vereslihalla oleviin ja kun se hiukan paranee niin sitten toista) ja rintakumit, jos vauva ei millään saa otetta ”paljaaltaan”.  Illan hauskinta antia oli tuore vauvaperhe, joka tuli ystävällisesti kertomaan meille odottajille arjestaan. Tietysti sattui juuri niin, että tällä perheellä imetys ja syöminen olivat se suurin ongelma, joka sitten heijasteli myös nukkumiseen.

Lopulta yksi tuleva äiti kysyi, että onko oikeastaan sellaisia tapauksia, joissa imetys vain sujuisi. Kuulemma suurin osa saa imetyksen onnistumaan vallan mainiosti. Hyvä tietää.

Hyvästit kuntosalille

Hölkkää, niin kuolet terveempänä.

Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun kirjoittelin, että lopetin tanssitunnillani käymisen. Syynä oli silloin se, että runsasta hyppimistä ei enää siinä vaiheessa suositeltu, mutta kyllä mahan jo silloin huomasi välillä myös painavan.

No nykyiseen verrattuna se silloinen maha ei tietenkään ollut juuri mitään. Rakas miehenikin virnuili eilen, että ”en tiedä oletko huomannut, mutta sulle on kasvanut aika iso maha”. Muissa olosuhteissa moiset kommentit saattaisivat johtaa 1) murjotukseen ja 2) liikunnan tehostamiseen. Nyt itse kommentti ei johtanut mihinkään ja kuntosalijäsenyys menee jäihin huomisen jälkeen.

Varmaan pystyisin vielä jonkin aikaa käymään rauhallisilla tunneilla, mutta kuukausimaksu alkaa tuntua aika kovalle siihen nähden, että voi käydä muutamalla tunnilla ja sielläkin vatsa estää osan liikkeistä tekemisen. Hei hei siis kuntosali. Ja moi vaan rauhalliset kävelyt sekä mahdollisesti uiminen, jos keksin itselleni uima-asun, jossa viitsin hallissa näyttäytyä.

Huutoa

Ahkeruus on tietty hermostollinen häiriö, joka kohtaa nuoria ja kokemattomia ihmisiä.

Sisustaminen, kaappien siivous, valokuvien järjestely, yrttien kasvatus ja kutominen. Siinä esimerkkejä tyypillisistä asioista, joita kuulemma harrastetaan äitiyslomalla. Syy lienee selvä: näitä kaikkia voi harrastaa ilman tarkkaa aikataulua ja kotona, missä äitiyslomalla pääasiassa oleillaan.  Nykyaika (vähemmän Chaplinilaisessa mielessä) on lisännyt listaan nettishoppailun ja sen alalajin, eli nettikirpputorit, tunnetuimpana Suomessa kaikille ainakin nimenä tuttu huuto.net.

Olen ehkä ainakin sen 10 vuotta kaikkia muita jäljessä, kun tutustun ”huutikseen” vasta nyt.  Mutta väliäkö sillä, kun olen innoissani uudesta ”kotiäititaidostani”! Vaikka käyttöliittymä on aikamoisen karmea ja ulkoasusta en viitsi edes aloittaa, niin silti kaupan olevia tavaroita on kerrassaan kiva selailla läpi. Hakusessa on tietysti ollut kaikenmoista tulevaan vauvaan liittyvää.

Valikoiman selailu kertoo, mitkä asiat ovat olleet suosiossa ja huutojen määrä tietysti kertoo siitä, kuinka kiinnostuneita muut ovat näistä tavaroista nyt. Kun vähän muistaa tarkistella, mitä vastaavasta tavarasta pyydetään uutena alan kaupoissa, välttää suurimmat hintaylilyönnit ja voi oikeasti tehdä hyviä kauppoja. Itseni on yllättänyt kuinka innoissani olen seurannut, että voittaako oma huutoni. Jotain metsästyksen tunnelmaa siinä on, tai sitten aivoni ovat kokeneet jonkin kotiäidin pehmentymisen jo valmiiksi.

Nyt olen myös aktivoitunut laittamaan jotain omia juttuja myyntiin. On tietysti tosi kiva, kun kaupat syntyvät – pääsee eroon itselle tarpeettomasta tavarasta ja saa hiukan rahaakin. Silti hauskempaa on se tavaroiden huutaminen itselle päin.

Ja nytpäs juuri tajusin, että tätä kirjoittaessa on tainnut mennä kiinni yksi kohde, jota olin katsellut hiukan sillä silmällä! No eipä siinä, valikoimahan uudistuu päivittäin, joten tarjolla voi jo olla jotain vieläkin parempaa.

Omat ja toisten raskaudet

Jotkut ihmiset tuovat iloa, minne sitten menevätkin - toiset taas mistä lähtevätkin.

Luin uusimmasta Imagesta jutun Maria Veitolan raskaudesta. Jutussa oli aivan mahtavia kuvia odottavasta Mariasta. Kansi on toisinto ikoniseksikin tituleeratusta Demi Mooren raskauskuvasta Vanity Fairin kannessa. Älkää tulko minulle sanomaan, että raskaana oleva nainen ei olisi kaunis! Ei ole kyllä kukaan tullutkaan.

Maria

Demi

Jutun tekstistä sen sijaan tuli aika paha mieli. Raskaus on ylipäätään siitä omituinen juttu, että se on yhdellä kertaa tavattoman yksityinen asia ja ainakin loppupuolella kaikkien nähtävissä. Tilanne kärjistyy potenssiin miljoona, jos kyseessä on ns. julkkisäiti. 

Eilisen prinsessauutisoinnin lomassa oli nähtävissä mm. kuvakollaasi pohjoismaiden kuuluisimmasta vatsasta ja kyllähän kansaa kiinnostaa. Silti on irvokasta, että toimittajat ovat vaatineet raskaana olevalta Marialta tietoja vedoten kansan ja lukijoiden ”tarpeeseen ja oikeuteen tietää”.  Päälle vielä herttaisesti uhkaillaan, että jos et itse julkista lapsen isää, niin me saamme sen kyllä selville. Varmaan lukijoiden parasta ajateltiin siinäkin. Sitten osa näistä samoista lukijoista, joilla on ”oikeuksia”, lähettää tulevalle äidille viestejä, joissa toivotaan keskenmenoa tai lapsen syntymistä vammaisena.

Todella toivon, että en kuulu yhdenkään tuolla tavalla käyttäytyneen toimittajan ”lukijoihin”.  Minulla ei ole mitään oikeutta tai tarvetta tietää ensimmäistäkään asiaa hänen tai kenenkään muun raskaudesta.  Siihen mitä ajattelen henkilöistä, jotka toivovat toisen lapsen kuolemaa, ei ole edes sanoja. Toivottavasti heillä itsellään ei ole eikä tule olemaan lapsia tai kenenkään ihmisen ylipäätään tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä, ikinä.

Tulipas tästä nyt vihaista, mutta saakeli sentään lainatakseni Manic Street Preachersia ”If you tolerate this your children will be next”.

Ihanaa naapurissa

Kuuluisuus: Hallitset keskustelua vaikka et itse ole paikalla.

Onnea Victoria, Daniel ja koko Ruotsi! Maailmassa on yksi ihan oikea prinsessa enemmän ja se on kerrassaan suloista. Odottavana äitinä on tietysti aina kiva kuulla ja lukea vauvauutisia ja Vickan nyt on niin sympaattisen oloinen, että on helppo olla iloinen sinällään täysin tuntemattomien ihmisten perheonnesta.

Ruotsin kuninkaalliset ovat muutenkin huippujuttu. Tarpeeksi lähellä ja tuttuja, että heidän tekemisiään tulee seurailtua ja ihasteltua kuninkaallisen loiston kaipuuseen (joskus on vaan kivaa, että on kauniita iltapukuja, kruunuja ja seremonioita). Samalla kuitenkin kokonaan toisessa maassa, joten ongelmallisuudet sen kanssa, että onko koko instituutio nyt ihan tätä päivää ja mitä sen ylläpitäminen maksaa, eivät kosketa täällä.

Pientä prinsessaa vastaanottamassa käy melkoinen määrä tärkeitä ihmisiä ja hänestä tehdään virallinen ilmoitus maan hallitukselle. Lisäksi on juhlajumalanpalvelusta ja tykinlaukauksia. Kuningas ilmoittanee nimestä jo huomenna. Ei varmaan tarvitse kauaa odotella, että prinsessalle syntyy esimerkiksi oma leivos myyntiin Tukholman kahviloissa. Hopeasepät kehittelevät varmaankin syntymälahjoiksi sopivia helistimiä ja kehyksiä, joihin laittaa kuvia prinsessasta.

Toivottavasti sekä äiti että tytär saavat levättyä, niin että jaksavat ottaa vastaan kaiken ilon ja onnittelut.

Lempeä synnytysvalmennus

Jos olet vasara, lyö kovaa. Jos olet naula, pidä pääsi pystyssä.

Jos puuskuttaa kuin juna, ei tule mitään alapäästä ulos. Enpä olisi itse osannut noin näppärästi sitä sanoa, ja siksi olimmekin eilen synnytysvalmennuksessa kuuntelevina osapuolina.  Mitään maata mullistavan uutta valmennuksessa ei tullut ilmi, mutta toisaalta kyseessä on sen verran jännä paikka, että kertauksesta tuskin on haittaa.

Itselle parasta antia olivat varmaan konkreettiset ohjeet ja kuvailut lähtien siitä, milloin sairaalaan on syytä lähteä. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi oman rentoutumisen merkitystä hormonitoiminnalle, joka vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Ei siis kannata haluta hammasta purren sankariäidiksi, joka ei ota kipulääkitystä, sillä se pureminen vain hidastaa synnytyksen kulkua. Kuvailut ponnistusvaiheen supistusten kestosta ja tauoista niiden välillä toivat mieleen intervallijumppatunnin, ja kyllähän sellaisesta nyt selviää.

Kätilö ei ehkä ihan saanut yleisöstään tuntumaa, kun ihmetteli, että kukaan ei tosiaan kokenut synnytysvideota niin ahdistavana, että ei uskalla sitä katsoa. Samoin kaikki halusivat jäädä lopuksi kuulemaan erilaisista riskeistä, joita synnytykseen liittyy, vaikka erikseen todettiin monta kertaa, että ihan hyvin voi lähteä.  Siis voi hyvää päivää, joka toisen paikalla olleen täytyy tavalla tai toisella itse synnyttää ja aika läheltä sen pääsee kokemaan se toinenkin puoli yleisöä. Ei taida oikein olla sellaista vaihtoehtoa, että synnytys on vaan liian rankka asia käsiteltäväksi. Ja kyllä ainakin minusta on parempi tietää realistisesti, mitä riskejä on ja miten niihin sairaalassa reagoidaan, sen sijaan, että tietäisin ylimalkaisesti olemassa olevan riskejä, joista kukaan ei kuitenkaan uskalla ääneen puhuakaan.

Muutenkin tyyli oli omaan makuuni aika, no, hymistelevä. Ei tullut pieneen mieleen kysyä vaikkapa ulostamisesta synnytyksen aikana, mikä ällöttää itseäni ajatuksena tällä hetkellä aikas paljon. (Ja ei, se ei helpota, että kätilö on varmasti nähnyt sellaista ennenkin. Kyse on siitä, että minä mieluummin en kakkaisi muiden ihmisten nähden.)  Olettaisin, että tällä tyylillä varmisteltiin sitä, ettei kukaan ainakaan valmennuksen takia ala pelätä synnytystä. Se nyt ainakin saavutettiin, ennemmin odotan innolla vierailua synnytyssairaalaan.

Vesipallona luoksesi pompin

Jos sinulla on vakavia huolia, niin kulje ahtaissa kengissä. Silloin unohdat kaiken muun. (Salon Gahlin)

Voihan turvotus! Mitä olen muiden odottajien juttuja kuunnellut ja lukenut, oma raskauteni vaikuttaa olevan kerrassaan vaivaton. Siitä puunkoputus ja kiitos kaikille asianosaisille, keitä sitten lienevätkin. Ilmeisesti tämä(kin) asia saattaa olla geeneissä, koska oman äitini raskaudet sujuivat myös pääasiassa hyvin. Ja noin sivumennen sanoen anoppi on ilmeisesti ollut odotusaikoinaan oikea teräsnainen, jota on kyllä monella tapaa edelleen.

Mitään kovin valtaisaa ei siis oikeasti ole meneillään, kun vähän kitisen, että turvottaa. Jo pidemmän aikaa vatsa on toiminut ns. hitaasti, mikä tietysti aiheuttaa turpeaa tunnetta keskivartaloon. Nyt on sitten tämän lisäksi alkanut kerääntyä nestettä jalkoihin ja käsiin.

Lähinnä käsien turpeuden huomaa siitä, että sormukset ovat kireämmät ja tiukemmat talvisaappaat suorastaan puristavat jalkaan laitettaessa. Sormusten kanssa täytyy tarkkailla, että uskaltaako niitä pitää, jos tilanne pahenee. En halua, että rakkaat kihla- ja vihkisormukset pitäisi leikata irti (jollekin ole kuulemma käynyt näinkin)! Tiukoissa saappaissa jalat taas tuntuvat hetken päästä kevyemmiltä. On siis ilmeisesti korkea aika hankkia tukisukat.

Boobin tukisukissa jalat tulevat näin iloisiksi!

Vettä yritän juoda mahdollisimman paljon, mikä ei kyllä ole kovin vaikeaa, koska koko ajan tuntuu olevan jano. Liikunnalla, tässä tapauksessa lähinnä joogalla tai kävelyllä, en ole huomannut olevan oikeastaan mitään vaikutusta turvotukseen.

Tietysti kerääntyvä neste näkyy myös painonnousuna, joka mielestäni alkaisi jo riittää – vaikka ei mitenkään yletöntä ole ollutkaan. Mutta en ajattele sitä tänään, vaan ajattelen sitä huomenna. Tänään syön laskiaispullaa.