Voihan turvotus! Mitä olen muiden odottajien juttuja kuunnellut ja lukenut, oma raskauteni vaikuttaa olevan kerrassaan vaivaton. Siitä puunkoputus ja kiitos kaikille asianosaisille, keitä sitten lienevätkin. Ilmeisesti tämä(kin) asia saattaa olla geeneissä, koska oman äitini raskaudet sujuivat myös pääasiassa hyvin. Ja noin sivumennen sanoen anoppi on ilmeisesti ollut odotusaikoinaan oikea teräsnainen, jota on kyllä monella tapaa edelleen.
Mitään kovin valtaisaa ei siis oikeasti ole meneillään, kun vähän kitisen, että turvottaa. Jo pidemmän aikaa vatsa on toiminut ns. hitaasti, mikä tietysti aiheuttaa turpeaa tunnetta keskivartaloon. Nyt on sitten tämän lisäksi alkanut kerääntyä nestettä jalkoihin ja käsiin.
Lähinnä käsien turpeuden huomaa siitä, että sormukset ovat kireämmät ja tiukemmat talvisaappaat suorastaan puristavat jalkaan laitettaessa. Sormusten kanssa täytyy tarkkailla, että uskaltaako niitä pitää, jos tilanne pahenee. En halua, että rakkaat kihla- ja vihkisormukset pitäisi leikata irti (jollekin ole kuulemma käynyt näinkin)! Tiukoissa saappaissa jalat taas tuntuvat hetken päästä kevyemmiltä. On siis ilmeisesti korkea aika hankkia tukisukat.
 |
| Boobin tukisukissa jalat tulevat näin iloisiksi! |
Vettä yritän juoda mahdollisimman paljon, mikä ei kyllä ole kovin vaikeaa, koska koko ajan tuntuu olevan jano. Liikunnalla, tässä tapauksessa lähinnä joogalla tai kävelyllä, en ole huomannut olevan oikeastaan mitään vaikutusta turvotukseen.
Tietysti kerääntyvä neste näkyy myös painonnousuna, joka mielestäni alkaisi jo riittää – vaikka ei mitenkään yletöntä ole ollutkaan. Mutta en ajattele sitä tänään, vaan ajattelen sitä huomenna. Tänään syön laskiaispullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti