keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Äitiyslomaa kohti, askel 3

Koskaan ei ole aikaa tehdä työtä kunnolla - aina on aikaa tehdä se kahteen kertaan.

Jihaa, Kela on myöntänyt minulle äitiysrahaa sekä vanhempainrahaa. It’s offcial, pääsen äitiyslomalle! Aamukammassa on tänään jäljellä 50 päivää, joista työpäiviä 36. Se on aikas vähän! Pistää miettimään, että tässähän on oikeastaan ollut raskaana jo ihan tosi kauan, kun silloin alussa äitiysloma tuntui hyvin kaukaiselle ajatukselle.

Vaikea sanoa etukäteen, miten oma pää sopeutuu kotielämään. Mies on varma, että tulen hulluksi, mikäli oikeasti olen kuukauden kotona ”vain odottelemassa” vauvaa ja ajan siinä samalla hänetkin hulluuteen. Nähtäväksi jää.  Hiukan nikottelua aiheuttaa tietysti tulojen tippuminen. Lukuja on kuukausittain tulevassa summassa sama määrä, mutta ihan eri numero alussa! Onneksi työnantaja on kiva ja maksaa palkkaa äitiysloman ensimmäiset kolme kuukautta.

Tulojen tippumisesta päästään huojuvalla aasinsillalla siihen, että olen ollut kovasti tiedostavaa kuluttajaa viime aikoina. Täytyy näet pitää tarkkaan euroistaan huoli, kun niitä tulee kohta vähemmän. Molemmat tapaukset ovat kyllä olleet rahallisesti mitattuna hyvin pieniä, mutta sattuessaan ärsyttäviä. 

Ensin ostin kaupasta appelsiinimehua, kuten hyvin usein teen. Ongelma vain oli siinä, että tämä mehu haisi ja maistui pilaantuneelle.  Ehkä enemmän uteliaisuudesta nähdä, miten tämän skaalan valituksiin suhtaudutaan, ilmoitin asiasta kaupan verkkolomakkeella. Täyttelin pyydetyt infot ja kiltisti säilytin pakkausta, jos sen haluaisivat tutkittavakseen. Vastauksena tuli hyvin asiallinen palaute – ja tuotteen hintaan nähden yli viisinkertainen korvaus. Toinen tapaus koski saunavuoroa, joka meni meiltä sivusuun, kun sauna ei ollut lämmin. Ilmeisesti termostaatti meni rikki. Vuokra-asujana valitin aiheesta ensin huoltoyhtiöön ja sitten vuokranantajalle, joka totesi heti että tietysti kyseinen vuoro hyvitetään meille.



Kumpikaan hyvitys ei tietenkään vaatinut suuria summia antajalta, hiukan vaivaa toki. Tärkeämpää onkin, että minä tunsin tulleeni reilusti kohdelluksi. Samalla myös tieto ongelmista liikkui, joten optimisti voisi ajatella, että on kantanut oman kortensa kekoon, jotta vastaavilta virheiltä vältyttäisiin jatkossa. Jos virheistä ei kukaan huomauta, ne jäävät korjaamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti