On hetkiä jolloin julmakin teksti voi olla terapiaa.
Tuli muutamien kanssaodottajien ja kokeneempien äitien kanssa puheeksi kaikenlainen kirjallisuus ja ohjemateriaali, jota raskaudesta on. Ainakin minä kyllä kaipaan tietoa ja luen kaikenlaista innolla, joten on hyvä, että tarjontaa on. Pientä keskustelukerhoamme kuitenkin puhututti, kuinka vähän materiaalit lopulta ottavat huomioon raskauksien erilaisuuden. Rehellisyyden nimissä teksteissä kyllä sanotaan, että ”monille tämä menee näin” ja ”jotkut kokevat näin”, mutta silti ani harvoin käsitellään mitenkään niitä muita vaihtoehtoja.
Alkuraskaudesta mietin itsekin, että olenko jotenkin vähemmän raskaana, kun en kokenut kuin hyvin lievää pahoinvointia. Ohjemateriaalit pursusivat tietysti kannustusta ja ohjeita pahoinvoinnista kärsiville. Olinkin ensimmäiseen ultraan asti jotenkin varautunut siihen, että kyseessä ei olisikaan lopulta raskaus. En myöskään päivittäin kokenut suunnatonta onnellisuutta ”sisälläni kasvavasta elämästä”, saatoin päinvastoin välillä unohtaa koko jutun.
Toiselle oli aiheuttanut paineita se, kun hehkutetaan, että keskiraskaus on seksuaalisesti aktiivista ja jopa ennenkuulumattoman ihanaa aikaa. Heillä ei huomattu mitään tällaisia vaikutuksia, ja vaikea oli kuulemma olla tuntematta pettymystä moisten hehkutusten jälkeen.
Nyt kolmannella kolmanneksella monet pohtivat puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan, että onkohan minussa nyt jotain vikaa, kun pesänrakennusviettiä ei kuulu. Ei sitten yhtään tee mieli kuurata hammasharjalla joka nurkkaa. Leikillään eräs tuleva isäkin oli kuittaillut, että oletkohan sä varmasti raskaana, kun ei tuo kellarin siivous etene.
Eihän tämä mikään oikea ongelma ole, mutta miksi ottaa riski siitä, että hermostuttaa jonkun hormoni-itkuisen odottajan? Opiskelun alussa jaettiin virallinen yliopiston opinto-opas ja epävirallisempi toisten opiskelijoiden kasaama opas. Ehkä terveydenhuollon ammattilaisten tuottaman tiedon rinnalle kaivattaisiin myös ns. varjo-opas. Siellä voitaisiin kertoa ainakin seuraavaa:
”Alkuraskaudesta sinusta ei välttämättä tunnu yhtään miltään. Jokaisen keho reagoi raskauteen omalla tavallaan ja reaktiot voivat poiketa jopa saman naisen eri raskauksien välillä.”
”Se, että koet raskauden hyvin epätodellisena ja epäilet sitä välillä, ei tarkoita, että et olisi raskaana. On normaalia unohtaa välillä olevansa raskaana, se ei tee sinusta huonoa odottajaa. ”
”Tunne-elämäsi ei välttämättä koe suurta muutosta kohti ”ihkuilua”, jos et ole sellaiseen lainkaan taipuvainen.”
”Raskautesi ei varsinaisesti tunne erotteluja eri kolmannesten välillä. Älä siis lataa liikaa odotuksia siihen, että tietyssä vaiheessa raskautta tuntemuksesi olisivat varmasti sen mukaisia, kuin suurimmalla osalla odottajista.”
”Mikäli et aio oleilla vauvan kanssa kellarissa, sen siivoaminen loppuraskaudesta ei ole oleellista. Jos koet tarvetta siivota kellari, anna mennä ja nauti puhtaasta kellaristasi. Sama pätee kaappeihin”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti