Olin eilen teatterissa katsomassa unkarilaista vierailuesitystä, jossa lapseton pariskunta päätyy parin mutkan kautta adoptoimaan, ei vain yhtä, vaan kaksi melkein täysi-ikäistä tyttöä. Samalla he tosin jäävät odotuslistalle vauvaa varten.
 |
| Kuva Muck-näytelmästä, Espoon Kaupunginteatteri |
Jäin miettimään millaista olisi saada lapsen sijasta aikuinen, tai siis ainakin melkein aikuinen. Eläinmaailmassahan pennut syntyvät monin verroin valmiimpina selviämään itse maailmassa kuin mitä ihmisvauvat. Tulokas olisikin siis kykenevä liikkumaan, puhumaan ja ruokkimaan itsensä – siinä määrin kuin ihmiset nyt ovat, en minäkään osaa metsästää. Tämän osaa vielä kuvitella. Täysin valmiina ei ihminen kuitenkaan varmaan voi syntyä siinä mielessä, että sopeutuisi yhteiskuntaan. Vanhempien pitäisi siis edelleen opettaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja kertoa millä säännöillä täällä mennään.
Esityksessä ei ollut tietenkään varsinaisesti tästä kyse, onhan lastenkoti kasvattanut kahta tyttöä heidän adoptioonsa asti. Varokaahan juonipaljastusta: kaikki menee kuitenkin totaalisen pieleen ja melkoisen kauhealla tavalla. Perheen vanhemmat eroavat, kun isä päätyy hankkimaan omaa biologista lasta toisen ottotyttären kanssa. Toisen tytöistä perhe hylkää kertaalleen, kun tämä ei opi näyttämään tunteitaan, mutta äiti hakee tämän takaisin asumaan itsensä ja loppunäytelmästä saapuvan adoptiovauvan kanssa. Siinä välissä hylätty tyttö on kuitenkin päätynyt ajamaan adoptiosiskonsa abortoimaan vauvansa, mistä syystä perheen isä lopulta tappaa hänet.
Aikamoista saippuaooppera siis. Tämän rinnalla vauvan saaminen tuntuu melko simppelille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti