Jonkinlainen loppulaskenta tuntuu alkaneen, vaikka äitiysloman alkuun on vielä kuukauden päivät ja laskettuun aikaan yli kaksi kuukautta. Selatessa kalenteri näyttää oudolle, kun merkintöjä on koko ajan ensin vähemmän ja sitten ne huhtikuun lopussa päättyvät kuin seinään. En siis tiedä tulevasta mitään. Tämä on ihan uusi ja hämmentävä olotila, kun yleensä nimenomaan tykkään hahmottaa elämää eteenpäin merkitsemällä juttuja kalenteriin.
Pohdiskelin, että pitäisikö merkitä vauvan laskettu aika kalenteriin. En sitten viitsinyt, koska sitä päivämäärää en unohda kuitenkaan, ja todennäköisesti yhtään mitään ei tapahdu kyseisenä päivänä. Itseni tuntien laitan varmaan jälkikäteen pienen syntymäpäivän kalenteriin – vaikka vaaraa sen unohtamisesta ei taida olla.
Muiden suunnitelmien tekemistä vaikeuttaa se, että ensin ei ole varmaa tietoa siitä mikä on oma kunto ja jaksaminen aivan loppuraskaudesta. Siitä ei todellakaan ole aavistustakaan, että millaista meidän elo, olo ja meno on sitten kun pieni syntyy. Ei siis parane kauheasti nyt laitella kalenteriin mitään.
Aiemmin vauvailleet eivät kuitenkaan pidä kalenteria turhana, sillä kuulemma niiden muutamienkaan menojen muistaminen voi olla yllättävän vaikeaa. Kannattaa siis kirjoittaa menot ylös ja yrittää muistaa vilkuilla sitä kalenteria aika ajoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti