Huijaan hiukan, tai ennakoin, miten sen nyt haluaa ottaa. Vuoden Mutsi -blogin Satu ja Katja juhlistavat samannimisen kirjansa päätymistä kustantajan käsiin jakamalla kaikille bloggaaville lukijoilleen Vuoden mutsi -palkinnon. Röyhkeästi otan sen vastaan, vaikka mutseilu onkin rajoittunut toistaiseksi odottamiseen.
Kuten tuosta oikealta näkee, tykkään lukea naisten omia Salamatkustaja ja Project Mama -blogeja. Molemmat lähtivät siitä, että raskaus ei ihan ollut se omin juttu, mutta siitä on saatu lähtökohta etsiä omanlaista äitiyttä – sekä lähtökohta viihdyttää lukijoita. Juuri tällaista tervejärkisyyttä ja hurttia huumoria ainakin itse kaipailen tueksi silloin, kun pohdin, että mitenhän minun tässä käy ja ennenkaikkea miten vauvaparan käy, kun sillä on vaan meidät toopet vanhempina.
Jotta voin väärin perustein ottaa lätkän itselleni, vastaan haasteessa esitettyihin 10 kysymykseen.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...jaa, meidän kohdalla tässä vaiheessa varusteiden valinta.
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...vastaa jutusteluuni kevyesti potkien.
4. Kello 12 yöllä olen yleensä....nukkumassa.
5. Kello 8 aamulla olen yleensä....arkisin bussissa viikonloppuisin toivottavasti edelleen sängyssä.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...olet rakas.
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että…alahan miettiä miksi lapsonen sinua sitten kutsuu.
8. Viimeksi kiroilin, kun...en ihan oikeasti muista, luultavasti tilanteessa jossa asiat eivät menneet kuin strömsössä.
9. En ole koskaan osannut…ottaa aikaa rauhoittuakseni kesken riidan, minusta tulee vain vihaisempi.
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on... syödä ja juoda hyvin – siis ilman raskaudentuomia rajoitteita.
Eteenpäin annan tämän Mimon ja Myyn menossa -blogin Hannalle. Hanna on rakas ystävä vuosien takaa. Ja vaikka hänonkin löytänyt myös pullantuoksuisen mahtiäitiytensä, tiedän taustalla olevan aimo annoksen ”mutsiutta”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti