keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Jakamaton kokemus

Hullu toisen työssä itsensä tappaa.

Vauva on selvästi alkanut ottaa kantaa ruokailuun. Nyt muutaman päivän ajan joka aterian loppuvaiheilla vatsasta tulee kuittaus. En pysty sanomaan ovatko potkut positiivista vai negatiivista palautetta ruoasta. Potkut ovat vähän kuin lapsi osaisi sanoa pöydästä noustessa ”kiitos”.

Kertoessani ilmiöstä miehelle päädyimme puhumaan siitä, kuinka vauvan potkuja vatsassa on vaikea kuvitella, jos ei niitä ole kokenut. Toki mies on voinut tunnustella niitä vatsan päältä, mutta ei se ole sama asia. Pohdimme voisiko kehittää jonkin simulaattorin, jonka avulla voisi kokeilla miltä vauvan elämöinti vatsassa tuntuu. Jos vaikka nielaisisi jotain, joka aiheuttaisi tökkimistä ympäri vatsaa? Ongelma vaan on siinä, että miehillä ei ole kohtua – vatsalaukussa myllerrys vaikuttaa epämiellyttävälle ajatukselle.

Oikeasti on jo kehitetty Empathy Belly, tekoraskausvatsa, joka aiheuttaa mahdollisimman monia raskausoireita. Tekovatsa painaa 13 kiloa ja on tietysti iso ja tiellä. Sen väitetään myös aiheuttavan tihentyvää vessassa juoksemisen tarvetta ja väsymystä – ja simuloivan sikiön liikkeitä. Kuulostaa uskomattomalle, että kehon ulkopuolella pidettävä vatsa voisi toimia noin, mutta kokeilematta ei voi tietää (mistä tullaan hulluun ajatukseen, että miltähän tuntuisi tekoraskausvatsa oikean raskausvatsan päällä?). Ja jää kokeilemattakin, kun hinta on nettisivujen mukaan 700 dollaria. 
Miehen täytynee tyytyä jatkossakin vain minun kuvailuihini meiningistä vatsassa ja yrittää eläytyä parhaansa mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti