Kylmä sää, kolea lääkäri

Elämä on sellaista - yhtenä päivänä olet pulu ja toisena patsas.

Sain uhmata aamun pakkasia poikkeukselliseen kohteeseen tänään. Kävin ensimmäisen kerran raskauteni aikana neuvolalääkärissä. Meidän kunnassa lääkärikäynnit on keskitetty yhdelle terveysasemalle, joka ei tietenkään ole se meidän lähiasema.

Lääkärikäynnillä tutkitaan samat verenpaineet ja pissanäytteet kuin neuvolakäynneillä ylipäätään, erona vain se, että se tehdään itsepalveluna. Sain siis leikkiä kotikemistiä ja tulkita itse näytteeni, nyt on sitten kokeiltu sellaistakin. Lääkäri ei sitten tämän päälle tehnyt muuta kuin pikaisen sisätutkimuksen ja mittaili kohdun sf-mitan ja kuunteli hetken sydänääniä. Kaikki ihan normaalisti kaiken suhteen, kiva.

Niin ja kyllähän lääkäri paasasi siitä, miten synnytykset yleensä menevät. Meillä on suvussa kapealantioisia naisia, mistä johtuen lapsia on syntynyt sektioilla. Olinkin neuvolassa keskustellut, että olisiko mahdollista etukäteen tutkia asian laitaa, kun en sitten haluaisi päätyä suunnittelemattomaan sektioon.  Kuulemma tämä olisi juuri asia, josta lääkäri tietäisi enemmän. En kuitenkaan tullut hullua hurskaammaksi – ainoa konkreettinen minuun liittyvä asia oli, että voisin ehkä pyytää asian tutkimista raskausviikon 36 paikkeilla. Muuten tosiaan sain tietää keskiarvoja ja siitä, että yleensä asiat ovat niin tai näin. Kaikkea, mikä koski tätä minun nimenomaista raskauttani ja vauvaani sain erikseen kysyä. Osaan kysymyksistä mitään vastausta saamatta. 

Eihän raskaus tietenkään ole mikään tauti ja onhan se kiva, että kaikki menee niin kovin normaalisti, että mitään erityistä sanottavaa ei ole, mutta miksi tuhlata sitten lääkärin ja minun aikaani jaaritteluun yleisistä kuluista? Ehkä se lääkäri luuli ottavansa jotenkin minun ”huoleni” huomioon. Monta kertaa toistin, että en todellakaan ole ”hakemassa” sektiota vaan mieluiten synnyttäisin alateitse. Lääkärin mukaan osoitin näin hienoa ”maalaisjärkisyyttä”. Sen sijaan haluan, että sitten ei jouduta hätäsektioon sen takia, että asian tutkimisen sijaan on paasattu keskiarvoista ja yleistyksistä. Tähän en sitten saanut mitään vastausta.

Löydätkö kuvasta potilaan?

Ja minä kun luulin, että lääkäreille opetettaisiin jotain ihmisten kohtaamisesta…Kokemus ärsyttää nyt sen verran, että tekisi mieli hylätä tuo kehuttu maalaisjärkisyyteni ja ruveta mahdollisimman hankalaksi ihan kiusallani. Hyvin kypsää, tiedetään.

Miehelle yritin laittaa jotenkin positiivissävytteistä viestiä käynnin tuloksista. Sain aikaiseksi ”Paikat normaalit ja kiinni – lapsi ei ole tippumassa ulos. ”