Alastomasta vaatetetuksi

Rahalla ei saa kaikkea, mutta ainakin se tarjoaa hyvän neuvotteluaseman.

Kaikki me synnymme alasti. Niin tehnee myös meidän pikkuisemme. Sen jälkeen hänen ei ilmeisesti tarvitse olla alasti – ainakaan vaatteiden puutteen takia. Pyykkäsin mammaloma-arjen aluksi pienelle kertyneet vaatteet. Ja tietysti niistä piti tehdä lista:

- 10 potkupukua
- 39 bodya
- 4 mekkoa
- 29 housut
- 4 shortsit
- 14 paitaa
- 8 sukkahousut
- 19 hattua, pipoa ja kypärämyssyä
- 5 tumput
- 21 sukat/tossut
- 2 toppahaalaria
- 2 vanuhaalaria
- 1 villahaalari
- 1 college-haalari
- 3 ruokalappua

Lisäksi on tietysti makuupussi, pari unipussia, kapaloliina, petivaatteita, kestovaippoja ja muuta sen sellaista. Nähdessään vaatemäärän mies väitti syntymättömällä lapsella olevan enemmän vaatteita kuin hänellä. Totesin, että siinä mielessä on hyvä, että miehellä ei ole enää tapana pulautella päälleen.

Pienen vaatevarastossa on kokoja kyllä 50 senttisestä aina 80 senttisiin asti, että ihan tällaista määrää aivan pienen vauvan vaatteita ei ole kertynyt.  Hauska juttu on myös se, että emme ole ostaneet itse näistä ensimmäistäkään, vaan ne on saatu lahjaksi tai tulleet äitiyspakkauksesta. Niinpä en aio potea syyllisyyttä, mikäli tässä tulee vielä jokunen ihanuus ostettua.

Day Spa -harha

Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Kävimme eilen tutustumassa oletettuun synnytyssairaalaamme Jorviin. En sanoisi, että sain käynniltä mitenkään kauheasti uutta tietoa, mutta uskon, että itse paikan näkeminen kannatti. Näin ensimmäistä kertaa pappia (tai vauvaa) kyydissä synnytykseen liittyy niin paljon tuntematonta, että on kiva, että edes sellainen yksinkertainen asia kuin fyysinen ympäristö ei tule yllätyksenä.

Vaikka kyseessä on toki sairaala, olivat synnytyshuoneet ja vuodeosasto mielestäni yllättävän mukavan ja kodikkaan oloisia. Esittelevä kätilö vaikutti myös oikein mukavalle. Ihan innoissani olin, kun meille esiteltiin erillistä ammehuonetta. Lisäksi suurin osa kätilöistä kuulemma osaa antaa akupunktiota ja vyöhyketerapiaa.

Kuulostaa ihan day spalle! Minulle ainakin tällaisia hoitoja, kiitos! Toki kätilö varoitteli, että ei kannatta liikaa suunnitella. Enhän tiedä tuntuuko lämmin vesi tai kosketus hyvälle tilanteen ollessa niin sanotusti päällä.

Se, mikä minua käynnissä hieman hämmensi, oli että kaikkialla oli todella hiljaista. Näimme tasan yhden pariskunnan, joka odotteli tositoimia synnytysosaston olohuoneessa telkkaria katsellen. Eikö siellä tosiaan ollut juuri silloin ketään muita? Ymmärrettävästi ovet huoneisiin olivat kiinni, joten en voi tietää tapahtuiko niissä jotain. Vuodeosastolla emme nähneet ketään liikkumassa käytävällä, mutta ilmeisesti siellä oli joku, koska kun lähdimme juuri vierailuajan alkaessa, hissistä tuli ihmisiä kukkapuskien kanssa.

Niin tai näin, kai tässä pitää totuttautua ajatukseen, että pieni vatsavauvani tulee jossain vaiheessa ulos.

Kotoilua

Jotkut ihmiset jaksavat marista siitä että ruusuissa on okaita. Minä olen kiitollinen siitä että okaissa on ruusuja. (Alphonse Karr)

Vietin eilen ensimmäisen kotipäivän äitiyslomalla. Ei mennyt ihan lomailumeiningeissä. Sängyssä pyörin hereillä jo ennen seitsemää pohtien, että joko raaskisi nousta ylös.

Aamiaisen jälkeen olikin vähän hommia koneella – ihan niin kuin töissä! Päivän suurin saavutus oli varmaankin lajitella vauvan odottavat tavarat pyykkäämistä varten – siitä riittää sitten tuleville päiville puuhaa. Samoin kuin valokuvien laittamisessa albumeihin – mitä nyt ihan tosissani aion tehdä monen vuoden edestä.

Sen verran oikeaan tunnelmaan olen kuitenkin päässyt, että hankin kotiin ihania keväisiä tulppaaneja. Lisäksi laitoin rairuohoa kasvamaan pääsiäiseksi, mitä en ole moneen vuoteen tehnyt. On sitten jotain silmänruokaa, kun nyt kerrankin olen kotona kukkia ihailemassa.

Lomailua

Onni ei ole asema jolle saavutaan vaan se on tapa matkustaa.

Ensimmäiset uutiset ensin, vauva ei syntynyt reissussa! Eihän se tosin mikään suuri uutinen yli kuukausi ennen laskettua aikaa ole, mutta isänsä oli tästä kovasti huolissaan (minkä tosin ilmaisi vasta matkalla).

Olimme äitiyslomani aluksi kahden päivän reissussa Tallinnassa. Tarkoituksena oli vain rentoutua ja keskittyä vielä hetki ihan vaan meihin kahteen. Kohtahan meitä onkin kolme ja voi parisuhteen vaaliminen jäädä hetkeksi taka-alalle.

Reissun ohjelma oli hitaan leppoisa. Kävimme tutustumassa miehitysmuseoon, mutta muuten lähinnä vaelsimme sinne tänne. Söimme tietysti hyvin – ja paljon – ja hiukan kiertelimme kaupoissa.

Hotellimme oli aika tunnelmallinen vanhan kaupungin keskellä vanhaan pankkirakennukseen remontoitu ”boutique-hotelli”. Olimme hotellista pyytäneet rauhallista huonetta ja selittäneet matkamme tarkoituksen. Huoneessa odottikin sitten yllätykseksi ruusunlehdillä koristeltu sänky, hedelmiä ja kuohuviiniä. Ne menivät tasajakoon niin, että mies sai skumpan ja minä hedelmät!

Reissu teki sen, mitä oli tarkoituskin: irrotti ajatukset täysin taakse jääneestä työelämästä ja oli pientä hemmottelua ennen vauva-arkea.

Löytyi myös kevään teeman mukainen katu.

Sammakoita

Juoruilija: henkilö, joka ei milloinkaan valehtele, jos totuus saa aikaan enemmän vahinkoa.

Minä olen (toivottavasti) lomalla, mutta ajattelin vinkata siksi aikaa luettavaa – jos jollekin ehtii tulla ikävä.
Lilyn palstalla Tommi K. kirjoittelee Isyyspakkaus-blogia, joka nimensäkin mukaisesti tuo miehen näkökulmaa tähän odotus- ja lastensaamistouhuun.

Itse tutustuin palstaan alun perin, kun sain linkin tähän neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla kuultuja sammakoita käsittelevään tekstiin. Kommenttien määrä kertoo, että aihe koskettaa monia.

Onneksi omat kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia. Mitä nyt oli yksi aiemmin mainittu keskiarvoja enemmän kuin eläviä ihmisiä rakastava lääkäri – mutta ei hänkään ilkeä ollut.

Äitiysloma

Joutilaisuus on pilalle mennyttä vapaa-aikaa. (Eli J. Schleifer)

Viimeiset sähköpostit maailmalle, poissaoloviesti päälle, kone kiinni ja työkavereille suklaata. Mukaan toimistolta omien paperien lisäksi onnentoivotuksia ja kaikenlaisia neuvoja. Siinä se sitten oli. Nyt ollaan äitiyslomalla!

On tätä kyllä odotettukin. Visusti olen sitä mieltä, että vauva saisi siinäkin mielessä olla malliyksilö, että ymmärtää olla tulematta ainakaan kauheasti ennen laskettua aikaa. On vielä vähän hommaa, jota on ihan asiakseen äitiyslomalle säästelty.

Ihan ensimmäiseksi suunta on tosin minilomalle miehen kanssa. Ei sitä tiedä, koska taas pääsee tämän jälkeen kaksistaan lomailemaan. Samalla saa ajatukset mukavasti irti työmaailmasta.

Luultavasti voi silti olla jotenkin jännä tunne maanantaiaamuna.

Eriväristen sukkien puolesta

Ihmiset ovat yksinäisiä koska he rakentavat muureja… muurien tilalle heidän pitäisi rakentaa siltoja.

Vuonna 1966 YK:n yleiskokous julisti tämän päivän, 21. maaliskuuta, kansainväliseksi rotusyrjinnän vastaiseksi päiväksi. Tänään siis vietetään nasevammin rasisminvastaista päivää.

Teemapäivän kunniaksi on tietysti monenlaista happenkia. Punainen risti on monena vuonna järjestänyt tempauksia, joissa ohikulkijat ovat voineet heittää ennakkoluulojaan roskikseen. Tänä vuonna ennakkoluuloistaan voi luopua myös netissä: http://www.luovuennakkoluuloistasi.fi/roskakori

Rasismista ei Suomessa ole oikein viime aikoina saatu järjellistä keskustelua aikaan. Keskustelemassa ovat mm. ”Ei saa olla mitään kansallisia perinteitä, jotta ketään ei syrjitä. Varmuuden vuoksi olisi paras, ettei tehtäisi yhtään mitään, niin ei vaan kellekään tule ulkopuolinen olo”, ”En ole rasisti, mutta [lisää tähän vapaavalintainen rasistinen ennakkoluulo]” ja ”Suomi suomalaisille. Piste.”

Totuus lienee kuitenkin se, että ihan järjellisilläkin ihmisillä on ennakkoluuloja. Niistä varmaankin suurin osa johtuu tietämättömyydestä tai väärästä tiedosta. Siksi on hyvä, että ainakin kerran vuodessa haastetaan miettimään, mitä ennakkoluuloja itsellään on ja olisiko niistä valmis luopumaan.

Onneksi lapsissa on tulevaisuus. Söpö tarina kertoo kahdesta esikoululaisesta vaaleasta kantasuomalaistytöstä ja tummasta somalitytöstä. Eräänä päivänä he huomasivat aamulla, että heillä oli ihan samanlaiset vaaleanpunaiset asut päällä. Tohkeissaan he ilmoittivat huomiostaan opettajalle: ”Ope, ope kato meillä on ihan samanlaiset vaatteet. Onneksi meillä on eriväriset sukat, kun muuten sä et tunnistaisi kumpi on kumpi!”