Alkaa hiukan huolestuttaa miten tässä vielä käy, kun ja jos tätä äitiyslomailua jatkuu vielä muutama viikko ainakin. Taitaa nimittäin olla aika myöntää, että melkein kaikki valmistelut on jo valmisteltu. Ja sitten pitäisi vaan olla ja odottaa. En osaa sellaista!
Tänään tajusin, että olen muun muassa ihan huomaamatta haalinut 15 imetyspaitaa. Siis jos ajatellaan, että käyttäisi yhtä paitaa per päivä, minun ei tarvitsisi pestä pyykkiä kahteen viikkoon! Ja en edes tiedä vielä onnistuuko koko imetys.
Onneksi tulee se muutto. Kohta voi jo vähän pakata sitä ajatellen, että saa jotain järkevää hommaa. Koska enemmän tavaran haalimisessa ei vaan ole mitään järkeä. Ennen pakkaushommia itseään voi viihdyttää keksimällä ruokia, joihin saisi käytettyä mahdollisimman tehokkaasti pois kuivakaapin varastoa.
Eikä tässä nyt tarvita ”ota nyt rennosti tämä aika” -ohjeita. Sitäkin on kyllä tehty. Kirjoja on luettu vähintään pari viikossa ja päälle lehtiä. Leffoja on katseltu niin teatterissa kuin kotisohvalla. Telkkarin ohjelmisto on tuttua.
Tiedetään: tämä on tosi ohimenevä vaihe – ja sitten niitä pienen ihmeen ohimeneviä vaiheita saa kokea ihan yli oman tarpeen. En siis valita, vähän vaan ihmettelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti