Yhdet häät ja yhdet hautajaiset

Jokainen ihminen, jonka joudun hyvästelemään, jättää aukon sieluuni.
Jokainen onnellinen avioliitto edellyttää kuutta asiaa: ensimmäinen on usko ja ne viisi muuta ovat luottamus. 

Tällä viikolla ruokavaliossa on ollut melkoisen paljon kakkua. Syynä ovat samalla viikolle osuneet äidin isän hautajaiset ja ystäväpiirin häät.

Molempiin juhliin valmistautuminen alkoi pukeutumisongelmilla. Äitiysmallinen ulkotakkini on kirkkaan punainen, joten se ei ihan sovi hautajaisiin. Juhlapaikalle asti selvisin mustalla villatakilla, mutta hautausmaan tuulilta oli suojauduttava äidiltä lainatun tumman ison takin alle. Näytin varmaan aivan viittakostajalta, mutta sillä ei liene suurta merkitystä.

Häihin pukeutumisen vaikeudet kulminoituivat kenkiin. Jalat ovat tätä nykyä niin turvoksissa kaikista tukisukista ja vippaskonsteista huolimatta, että ihan kiitettävä korkokenkäarsenaalini oli aika hampaaton. Onneksi alimmasta laatikosta löytyi säästelemäni – yllättävän ergonomiset – korolliset puukengät, jotka olivat melkein päätyneet unohduksiin juuri siksi, että normaalitilanteessa ovat liian löysät. Nyt ne pääsivät tositoimiin ja toimivatkin niin hyvin, että jaksoin ne jalassa koko illan, tanssit ja kaikki.

Muuten juhlia yhdisti se, että kirkossa itketti – hautajaisissa toki huomattavasti enemmän -  ja pidetyt puheet naurattivat. Nyt sitten odotetaan ja katsellaan olisiko tämän perheen seuraava kirkollinen tilaisuus pienen ristiäiset.