Alku aina hankalaa ja lopussa....lähes yhtä hankalaa.
Kun vauvasta tuli leikki-ikäinen, minä aloin haaveilla imetyksen lopettamisesta. Yöimetykset ovatkin onnekkaasti taaksejäänyttä elämää ja päivälläkin kertoja vähennetään. Mutta mitään helppoa - tai lapsentahtista - tämä ei kyllä ole.
Imetyksen lopettamisen jälkeen suositellaan noin 5-6 dl maitotuotteita päivässä, juustoviipale kuulemma vastaa yhtä desiä. No ihan kiva, meillä saadaan alas ehkä tuo määrä viikossa. Neuvolassa kuitenkin kannustivat lopettamiseen, kun on käynyt selväksi, että neiti hannailee ruoan kanssa ajatuksenaan, että täyttää vatsansa sitten maidolla. Painokäyrä onkin kääntynyt vaakatasoon jo pari kuukautta sitten.
Imetyksen sijaan siis yritän huijata alas lusikallisia jugurttia tai viiliä eri makuina, tulos noin kolme lusikallista. Piimää tai maitoa menee muutama hörppy. Raejuustoa saa piilotettua ruokaan muutaman ruokalusikallisen. Tavallista juustoa on lähinnä maisteltu kielenpäällä. Edes jäätelö ei ollut välitön hitti, vaan putosi kolmen lusikan sarjaan.
Jotkut ovat kuulemma saaneet hyviä tuloksia sekoittamalla rintamaitoa ja tavallista maitoa, pikkuhiljaa suhdetta muuttaen maidon hyväksi. Minulta ei kuitenkaan oikein heru enää pumpulle maitoa ja mutenkin sekoittelu tuntuu kauhean työläälle. Korvikkeiden mukaan ottaminen tässä vaiheessa taas tuntuu muuten vaan oudolle. Neuvolassa todettiin, että ihan hyvin pärjää varmaan kalsiumia sisältävällä purutabletilla siihen asti, että maito alkaa kelvata.
Jos olemme kotona, ruokailun jälkeen seuraa vaihteleva määrä loukkaantunutta huutoa, kun rintaa ei olekaan tarjolla. Muualla ruokaillessa neiti on liian kiireinen muistaakseen minkään tissimaidon olemassaoloakaan.
Vaikka usko projektiin ei siis ole vahva äidillä tai tyttärellä, aion pitää kylmästi pääni. Imetyskerrat ovat vähentyneet yhden vikkotahdilla. Tänään on ensimmäinen kahden kerran päivä, eli maitoa tulee vain aamulla ja illalla.
Ehkä meillä siis on parin viikon päästä vieroitettu lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti