Moralisti - Ihminen, joka pelkää kuollakseen, että jollakin jossakin on hauskaa.
En ollut ehtinyt olla äiti kuin päälle kaksi viikkoa, kun vietettiin äitienpäivää. Kliseisesti tuntui, että se tuli vähän yllättäen ja äkkiä. Juuri ja juuri sitä on alkanut oivaltaa olevansa yhden pienen tuhisijan äiti. Hiukan nuukaillen voi myös kysyä, että onko siinä vielä juhlan paikka, että on kaksi viikkoa onnistunut pitämään imeväisikäisen hengissä?
Kai se kuitenkin on. Vallitsevan käsityksen mukaan pikkuinen tietää, että minä olen hänen äitinsä – vaikka ei ehkä tunnekaan käsitettä äiti. Olen kuitenkin tuttu ääni, tuoksu ja naama sekä lämmin syli. Ja tietysti ruoan lähde. Ja olinhan minä hänelle olemassa jo ennen syntymää, samoin kuin hän minulle.
Mies voi tietysti arvostaa äitiydessäni jo ihan sitä, että synnytin hänen lapsensa. Perinteitä kunnioittaen hän olikin heti aamulla laittamassa vähän hienompaa aamiaista ja sain kukkiakin. Muuten juhlallisuuksiin kuului ensimmäinen kyläily, joka suuntautui tuoreeseen mummolaan. Eräänlainen ensimmäinen äitienpäivä siis sielläkin.
Seuraavaksi kalenterissa tulee vastaan oman 30-vuotissyntymäpäivät. Niistä ei varmaan tule kovin villejä juhlia, mutta olisi kai sitä omaakin eloa syytä hiukan juhlistaa. Ja alle kuukauden päässä siintävät pikkuisen ristiäiset.
Opetus vastasyntyneelle lienee siis, että elämä on yhtä juhlaa – ainakin keväisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti