Liialla työllä saa vain tyrän.
Sanotaan, että kun vauva on syntynyt pitäisi viettää lapsivuodeaikaa. Levätä, kun vauva lepää ja keskittyä opettelemaan olemista uuden pienen ihmisen kanssa. No mehän tulimme sairaalasta suoraan uuteen kotiin, jossa oli kasassa sänky ja vauvalle koppa. Muu elämä oli muuttolaatikoissa. Eli kun vauva nukkui, purettiin laatikoita ja etsittiin tavaroille paikkoja. Ilmeisesti synnytyksen jäljiltä kropassa oli tarpeeksi hormoneja, enkä kokenut mitenkään ylitsepääsemättömästi väsyväni.
Nyt on saatu asunto suurin piirtein asuttavaan kuntoon. Huonekalut on kasattu ja ne ovat suureksi osaksi lopullisilla paikoillaan. Uutuutena asumiseemme tullut työhuone muistuttaa tosin enemmän varastoa – mutta on täällä nyt siis hyllyjä ja tietokoneita…
Muutenkin kaikkialla on sellaista pientä keskeneräisyyden tuntua. Olohuoneen kirjahyllyssä tavarat on ladottu juuri siihen järjestykseen, kun ne muuttolaatikoista tulivat vastaan. Makuuhuoneen lattialla on kasoja tavaroita, joille ei ole oikein keksitty paikkaa. Matot saatiin avattua pesulan pusseista ja levitettyä lattioille eilen. Ja niin edelleen.
Nyt kun ei ole enää varsinaisesti kiirettä tai painetta laittaa asioita kuntoon, on hyvä jos päivässä saa yhden kaksi asiaa ratkottua. Pahinta ja parasta tilanteessa on, että silmä tottuu nopeasti. Olen aivan varma, että jotkut asioista, joita ajattelen hoitavani ihan näinä päivinä, ovat tekemättä vielä kun täältä muutetaan joskus pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti