Mitä se elämä on?

Aina on liian aikaista antaa periksi.

Syömistä ja nukkumista – niistä koostuu pienen ihmisen elämä. Ja vanhempien kannalta molemmat toiminnot voivat olla hiukan haastavia.

Jos temperamenttinen neitimme on hereillä, hänellä on yleensä nälkä. Katselua, jutustelun kuuntelua ja muuta seurustelua jaksetaan maksimissaan muutama minuutti ja sitten aletaan muistuttaa hölmöä aikuista, että syömään minä heräsin. Siinä vaiheessa aikuinen voi jonkin sortin hyppyytyksillä ja keinutuksilla ostaa vielä noin minuutin ennen valtaisan protestiparun alkua. Parku onneksi loppuu yleensä heti, kun ruokaa alkaa tulla.

Maailmassa on kuitenkin myös sellainen hassuus, että kaksi ensimmäistä päivää ruoka ilmaantui neidin vatsalaukkuun suuria yrittämättä, mutta sen jälkeen palvelu on huonontunut. Sairaalassa neiti tarvitsi syntymästä lähtien lääkärin määräyksellä sellaisia määriä maitoa niin usein, että ei ollut mitään toivoa saada niitä rinnasta. Joten pulloruokintaan päädyttiin.

Pumppauslypsyn (jessus, mikä sana) avulla myös äidin oma maitotuotanto saatiin käyntiin ja nyt mennään pääosin rintaruokinnalla. Imemisen makuun on onneksi päästy, sillä nyt päivisin voi olla tarve tankata hyvinkin usein. Yli tunnin unet päiväsaikaan ovat harvinaista luksusta – tavallisempaa on, että äiti ehtii juuri saada eteensä nopeasti lämmitettyä ruokaa, kun alkaa kuulua kätinää.

Lisäkikkailua ruokailuun tuo se, että imetykseen tarvitaan vielä avuksi rintakumia, jonka avulla neiti saatiin alun perin houkuteltua imemään alkuunkaan. Sen käytöstä olisi tarkoitus yrittää opetella pois, mutta toistaiseksi tulokset ovat laihoja.

Päivät kuluvat siis melkoisessa ruokintaringissä ja pätkäunia ottaen. Yöt neitimme sen sijaan on hoksannut aika helposti. Kun yöunille on päästy, ne ovat olleet kestoltaan aivan eri luokkaa kuin päivän mikrounet. Joinain öinä on selvitty ainoastaan yhdellä yösyötölläkin.

Siinä siis vastausta siihen, miksi ei tule käytyä netissä kovin usein ja monet muutkin asiat jäävät roikkumaan. Toivottavasti ehdin kuitenkin pian kirjoittamaan myös kaikesta siitä, mikä on ihanaa ja suloista vauvan kanssa olemisessa.