Osa siitä menee jonkinlaiseen kodinhoitoon - jolle tosin kaaoksenhallinta olisi paljon osuvampi sana. Ei ehkä niin iso osa kuin joskus marttyyrimaisesti miehelle valitan, mutta koko ajan vähintään olis jotain pientä (tai isoa), joka odottaa tekemistä.
Kun vauva syntyy, kerrotaan vanhemmille, että kotityöt voivat nyt odottaa. Mielestäni se oli ihan p*ska ohje. Totta kai voivat odottaa, mutta tuntui, että vaikka tekisi jotain koko ajan, jokin jäi silti odottamaan. Lisäksi ellei aio siirtyä kertakäyttöastioihin ja kulkea alasti, olisi jossain vaiheessa tiskattava ja pyykättävä. En ole ikinä ollut maailman siistein ihminen, mutta silti on nurinkurista, että nyt kun viettää enemmän aikaa kotona kuin koskaan, koti on kauheimmassa kuosissa koskaan.
Miestä ei tietenkään haittaa. Hänestä on vain kotoisaa ja jos jostain valitan, niin saan kuulla, ettei meidän ole tarkoitus asua Ikean kuvastossa. Alla oleva kuva taitaa olla lopullinen totuus asiasta - sinälläänhän se on ihan sama asia kuin odotus-ohje - mutta puhuttelee minua enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti