Mitä tekevät sairaan lapsen vanhemmat kotona koko joulun välipäivät ja alkuvuoden?
No tietysti katsovat telkkaria.
Kun kahtena peräkkäisenä päivänä olimme todenneet ainoan siedettävän ohjelman, joka katseluajan sattuessa päälle (eli lapsi ei parhaillaan karju jommankumman sylissä) telkkarista tuli, olevan Hauskat kotivideot, oli tehtävä jotain.
Otettiin kokeiluun Netflix. Ja voi sitä riemua! Katsottavan voi valita itse. Ohjelmat alkavat just silloin, kun haluat - ja mikä vielä tärkeämpää, ne saa pauselle, jos pitää mennä laittamaan tutti suuhun. Totta kai tällaista voisi tehdä muillakin systeemeillä, mutta ei meidän ainakaan tullut sellaista tehtyä. Ja tämän saa pleikkarilla toimimaan telkkarista toisin kuin monet muut netti-tv:t.
Perisuomalaiseen tapaan olemme myös liian kiinnostuneita siitä, mitä ohjelma meistä ajattelee. Sehän muuttaa koko ajan tyrkylle asettamaansa tarjontaa sen mukaan, mitä olemme aiemmin katsoneet. Joten aina, kun olemme katsoneet jotain, menemme katsomaan mikä esillä olevassa valikoimassa on muuttunut. Mies pohtii innoissaan millainen algoritmi juttua pyörittää.
Saa nähdä hiipuuko innostus ajan kanssa, mutta toistaiseksi olemme kuin karkkikauppaan päässeet kulttuuriviihdenistit. Ehtisiköhän vielä katsoa jotain ennen kuin lapsi herää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti