Tasa-arvo etenee kaikilla rintamilla.
Nyt tiedetään, että myös miehet kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Mitenkään vähättelemättä miesten masennuskokemuksia, tulee kuitenkin maallikkona epäilleeksi, että onko tämä nyt samaa synnytyksen jälkeistä masennusta kuin äideillä. Uutisessakin tuodaan monella tavalla esille, että raskaus ja synnytys on aika erilaisia juttuja miehen ja naisen näkökulmasta - ihan biologisista syistä.
Että ihan varmastiko nimenomaan se synnytys masentaa? Vai olisiko ihan niin, että masennus johtuu uudesta elämäntilanteesta ja siihen sopeutumisesta.
Kyllähän se varmasti monessa tapauksessa on niin, että pienen vauvan hoitaminen on aika äitivetoista. Isä voi auttaa, mutta äiti johtaa orkesteria. Meillä oli muutto päällä juuri neidin syntymän aikaan , joten alkuun roolit olivat hyvinkin kivikautiset. Mies valmisteli luolaa kantamalla raskaita asioita ja minä yritin imettää sairaalassa. Mitä pienempi vauva, sitä enemmän äiti on pienessä kiinni, jolloin rooleihin helposti tulee asetelma, jossa äiti on vauva-ekspertti ja isä mukana parhaansa mukaan.
Uutta tulokasta odotellessa isää ei tunnu vaivaavan lainkaan oletettu statistin rooli.
Eräskin keskustelu käytiin suurin piirtein näin (lähtötilannetta en enää muista):
Mies: "Kun vauva on ihan pieni, mä en pysty kuitenkaan mitään tekemään..."
Minä: "Sä pystyt röyhtäyttämään, vaihtamaan vaippaa, kylvettämään, pitämään sylissä, hytkyttelemään uneen, ruokkimaan pullosta..."
Mies: "Niin kuten olin sanomassa, mä en pysty kuitenkaan mitään tekemään!"
Lienee uuden kaksilapsisen perheen arki alkaa taas äiti johtaa toimintaa -mallilla. Kunhan nyt ei vaan masentuisi siitä synnytyksestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti