Avautumista

Mutkan kautta suoraan.

Kävin eilen pitkästä aikaa hierojalla hoidattamassa kesto-jäkissä olevia hartioitani. Tässä vaiheessa ei enää oikein voi maata tuntia mukavasti vatsallaan, ainakaan jonkun painellessa vielä selkää, joten homma hoitui selällään ja kylkiasennoissa. Valittelin erityisesti oikean puoleni olevan kipeä ja erittelin vielä, että johtuisiko sen huonompi kunto oikeakätisyydestä tai tavasta kantaa käsilaukkua useammin oikealla. Hierojan mukaan molemmat ovat ihan mahdollisia syitä, mutta pienellä kokeilulla selvisi, että itse asiassa vasen puoleni oli paljon kireämpi. Tilanne oli vissiin mennyt jo niin tiukaksi, että mitään kipuakaan en enää huomannut.

Hoidon jälkeen hartiaseutu tuntui ihanan lämpimälle ja päässä humisi. Jos hartiat saa näin jumiin ihan vain toimistotyöllä, niin mitähän ihmettä imettäminen ja vauvan jatkuva nostelu tulevat tekemään. Mulla varmaan loppuu verenkierto päästä kokonaan.

Yöllä kävi selväksi, että hartiat eivät olleet ainoat hoidossa ”avautuneet”. Sain juosta kolme kertaa vessaan, mitä ei ole tapahtunut sitten alkuraskauden (ja ei ole tapana ollenkaan ”normaalielämässä”). Ei vissiin hieroja huijannut sanoessaan aineenvaihdunnan vilkastuvan.

Taviksen jokapäiväiset ekoteot

Kun viimeinen eläin on tapettu, viimeinen järvi saastutettu ja viimeinen puu kaadettu. Silloin ihminen toteaa, ettei hän voi syödä rahaa.

Tuleekohan tästä tavisteemaviikko? Ainakin tammikuussa usein iskevä ole parempi ihminen -teema jatkuu. Olisi hölmöä luulla, että itsensä kehittäminen onnistuisi jotenkin helpommin, koska on uuden kalenterivuoden alku, tai vielä pahempaa onnistuisi vain kalenterivuoden alussa. Kun kyse kuitenkin on pienistä (joidenkin ylisuorittajien kohdalla suuristakin) elämänparannuksista, on se minusta hyvä juttu, vaikka saisikin kimmokkeensa kalenterin sivun kääntämisestä.

”Ekoisi” Leo Stranius kertoo blogissaan vauva-arjesta, jonka kantavana ajatuksena on ekologisesti toimiminen. Leo on tosin myös  ympäristöasiantuntija ja Luonto-Liiton pääsihteeri, eli ei ”saa” ekoasioissa taviksen leimaa. Aloinkin pohtia, että mitkä mahtaisivat olla omat ekotekoni, vaikka en ”ekoäipästä” menekään. Nämä ovat taattua taviskamaa!

• Jätteiden kierrätys: biojäte, paperit, pahvit, metallit, lasi, käytetyt paristot ja pantilliset pullot ja tölkit päätyvät kaikki omiin osoitteisiinsa. Eli ihan peruslajittelua, jota tekevät varmasti (toivottavasti) melkein kaikki. Kunnia peruskauralle kuitenkin! Esimerkiksi metallin kierrätyksessä jokainen lisätonni kierrätettyä materiaalia vähentää useita tonneja jätteen muodostusta (mm. kaivosjätettä) ja säästää huomattavasti energiaa käsittelyssä.
•  Julkinen liikenne: Pääasiassa liikun julkisilla kulkuneuvoilla. Kauppa ja useimmat muut palvelut ovat meiltä kävelymatkan päässä, joten autoiluun ei useinkaan ole tarvetta. Peruskauraa tämäkin, mutta esimerkiksi työmatkojen osalta pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen reittiopas laskee minun vähentävän hiilidioksidipäästöjä noin 400 kg vuodessa autolla liikkumiseen verrattuna. Ja samalla saan hyvää aikaa lueskella.
• Vähemmän kemikaaleja: kuten täälläkin on mainittu, ostan vain ns. luonnonkosmetiikkaa ja näin ollen pikkuhiljaa pääsen eroon kemikaaleista kosmetiikassani. Samoin meillä on pikkuhiljiainen prosessi siirtyä muissa kodinaineissa kohti luonnonmukaisempia. Esimerkiksi pyykit pestään jo pesupähkinöillä ja ainakin toistaiseksi on tullut puhdasta. Laiskan Lissun opas ekoelämään kertoo, että keskimääräinen nainen levittää iholleen 126 kemikaalia. Ainakin minusta määrä on huima ja mieluummin en toimisi koekaniinina näiden yhteisvaikutuksille monen vuoden pitkittäiskokeessa.
• Tavarapaljous kuriin: Tämä on aika laaja kategoria, jolla tarkoitan montaa asiaa. Mies ei ehkä täysin allekirjoittaisi tätä, mutta mielestäni en todellakaan osta hetken mielijohteesta tarpeetonta tavaraa. Enkä heppoisasti heitä menemään sitä, minkä olen hankkinut. Olenkin myynyt kirpparilla tai antanut eteenpäin kaikenlaista itselle tarpeetonta.  Samoin esimerkiksi oma raskausvaatevarastoni on pääosin kirpparilta, kuten myös leijonanosa vauvalle tähän mennessä hankituista asioista on kirpparilta tai kavereilta ja sukulaisilta. Samaan syssyyn voi varmaan laskea vielä elokuvien vuokrauksen ja kirjojen lainaamisen, jolloin ei ole tarve omistaa niitä kaikkia ollenkaan.
• Järkevät pikkutavat: Kaatoluokka, johon voi laskea kaikenlaista uunin jälkilämmön hyödyntämisestä turhien valojen (energiansäästölamppujen) sammuttamiseen. Laiska Lissu huomio turhat stand-by-tilat: esimerkiksi tavallinen tietokoneen näyttö kuluttaa yön aikana yhtä paljon energiaa kuin 5300 paperiarkin tulostaminen ja kännykkälaturin pitäminen jatkuvasti pistorasiassa tuottaa vuodessa keskimäärin 19 kg hiilidioksidipäästöjä, minkä kompensoimiseksi pitäisi istuttaa neljä puuta.

Satunnaisesti käytäntöön pääseviä hyviä tapoja on paljon muitakin, kuten tapa tehdä ainakin kerran viikossa kasvisruokaa tai kauppareissulle kestokassin mukaan ottaminen. Tänä vuonna voisi ottaa tavoitteeksi vahtia vedenkulutusta, edes sitten siksi, että uusi tulokas varmasti lisää sitä!

 

Itsetuntoboostia tavisäideille

Lukutaitoisen ihmisen ei pidä koskaan lähteä siivoamaan ullakkoa.

Pitkät viikonloput ovat ihania!
Loppiaisviikonlopun aikana saimme esimerkiksi todisteita syntymättömän lapsen huumorintajusta, kun mussukka möyri hulluna ja potki säikkyä äitiään vatsaan kesken Aliens 2-leffan.

Ehdittiin käydä kyläilemässä ja kuulla tässä vaiheessa jo kai vertaistuesta käyviä juttuja tuttavaperheen synnytyksen kulusta. Mieskin sai selvyyttä omaan rooliinsa synnytyksessä: varmistaa, että tuskasta huutava ja kiroava nainen saa lääkkeitä ja muistaa mihin aikaan synnytystä on seurattu ja mitä toimenpiteitä silloin on tehty - jos sairaalassa on ruuhkaa, ei hoitohenkilökunta ole näiden asioiden tasalla ja synnyttäjällä itsellään voi olla muuta mielessä.

Lisäksi ehdin pitkästä aikaa lukea ihan kokonaisen kirjan kannesta kanteen. Luin Claire Castillonin novellikokoelman Äidin pikku pyöveli.  Kaikki kirjan novellit käsittelevät tavalla tai toisella äitien ja tyttärien suhdetta. Tyyli on mustan humoristinen ja aiheet välillä suorastaan kauhistuttavia. Teksti on kuitenkin samalla sen verran kevyttä, että mitään suurta tuskaa sen äärellä en ainakaan minä kokenut, vaikka mitään onnellisia tarinoita Castillon ei kerrokaan. Se on myös kirjan raikas puoli, äitiydestä kun usein kirjoitetaan hyvin auvoisaan sävyyn jättäen pois kaikenlaiset epämiellyttävät tunteet ja ajatukset, jotka kuitenkin kuuluvat asiaan.

Suosittelen Äidin pikku pyöveliä kaikille, jotka epäilevät onko heistä äidiksi, tai ainakaan hyväksi äidiksi. Castillonin äidit saavat nimittäin ajattelemaan, että ihan varmasti olen heitä parempi olemalla ihan tavallinen oma itseni. Kun ei hylkää vauvaa sairaalaan tai heitä autosta moottoritielle on jo pitkällä edellä!

Äitiyslomaa kohti, askel 2

Se joka kysyy on tyhmä vain hetken. Se joka ei kysy on tyhmä koko ikänsä.

Vietin viihdyttävän parituntisen täytellen Kelan lappusia. Onneksi nuo mokomat ovat sentään sähköisiä nykyään. Sosiaaliturvahan on tietysti mahtava juttu - sen tasosta, riittävyydestä, oikeutuksesta siihen ja monesta muusta kysymyksestä kritiikkiä voi esittää – mutta perusajatus kansalaisten tukemisesta elämän eri vaiheissa on mielestäni loistava. Vaikkapa Design pääkaupunki -vuoden merkeissä voisin kuitenkin toivoa muutamaa parannusta vanhemmille kuuluvien tukien hakemiseen – saa soveltaa vapaasti muihinkin tukiin!

Haettavaan tukeen liittyvä tietopaketti yhteen paikkaan
Kelan sivut ovat kyllä ihan jees, paljon huonompiakin on nähty. Kuitenkin esimerkiksi mainintaa siitä, että äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyy lomapäiviä, on turha etsiä, vaikka asia on kirjattu lakiin.

Tarkat ohjeet
Olen itse ollut kirjoittamassa moniakin toimintaohjeita ja oman filosofiani mukaan on parempi laittaa tarkat ohjeet silläkin uhalla, että kaikki eivät ohjeita tarvitse.
Kela ei tähän usko. Esimerkiksi useamman kerran painotetaan, että hakemukseen tarvitaan liitteet x ja y, mutta ei anna mitään informaatiota siitä, mihin sähköisen hakemuksen liitteeksi kaivattu paperi pitäisi toimittaa ja pitääkö niiden ilmoittaa liittyvän esim. tiettyyn hakemusnumeroon tms. Ei mikään iso asia, mutta vähemmän ärsyttävää olisi, jos ohjeet ihan rehdisti annettaisiin.

Oikeastaan alakohta edellisille, mutta kunnollinen kysymys- ja vastauspalsta ei tekisi pahaa. Kelalla on söpösti nimetty Kela-kerttu, joka vastailee kysymyksiin Suomi24:n chatissa ja ilmeisesti myös Facebookissa. Sinällään hatunnoston arvoista, että jalkaudutaan sinne missä ihmiset liikkuvat – mutta kun on asiakseen vääntäytynyt Kelan sivuille, olisi kiva jos tieto olisi sielläkin. Vika saattaa myös olla vain minussa, mutta en vain osaa ajatella Suomi24-palstaa paikkana, josta saisin virallista tietoa yhtään mistään.
Joitain johtopäätöksiä voisi myös vetää siitä, miten paljon sellaisia kysymyksiä tulee, joita ei tarvitsisi kysyä, jos tietoa ja ohjeita olisi valmiiksi tyrkyllä.

Nyt vaan peukut pystyssä toivon, että byrokratia ei ole nujertanut minua ja saan tarvittavat päätökset ajallaan.

Uusi vuosi, uusi roti

Älä lyö päätäsi seinään, etsi ovi!
Kuten kaikki muutkin - ainakin parin viime päivän kokemuksella - myös minä olen taas saanut aikaiseksi lähteä kuntoilemaan. Olen ehdottomasti ryhmäliikuntaihmisiä. Mieluummin annan ammattilaisen suunnitella järkevän treenin käytettävissä olevaan aikaan kuin pohdin itse. Muut liikkujat, musiikki ja ohjaaja motivoivat minua yrittämään enemmän, kun taas yksinäni olen todella hyvä vähän sluibaamaan.

Kuten olen kertonut, tanssilliset tunnit olisivat hauskimpia, mutta niitä ei tämän masun kanssa enää saa harrastaa. Kuulin  juuri mutkan kautta vauvasta, jonka laskettu aika olisi ollut samassa kuussa meidän pienen kanssa, mutta hänpä tuli maailmaan jo nyt. Voimia pikkukeskoselle. En tiedä, mitä ennenaikaisessa syntymässä oli taustalla, mutta mieluummin kestän tylsempää liikuntaa muutaman kuukauden kuin riskeeraan hyppimällä – sen verran kuin siitä tässä enää jaksaisikaan…

Nyt ohjelmistossa onkin sitten luonnostaan rauhallista joogaa ja pilatesta sekä helposti säädeltäviä juttuja, kuten sisäpyöräilyä ja kuntosalia kevyillä painoilla. Vähän tässä mietiskelen, milloin salijäsenyys kannattaisi laittaa katkolle. Noissa loskakeleissä en kyllä paljoa ihan varmasti ulkoile ja kuntosalini näkyy kodin ikkunasta, kun taas uimahalliin pitäisi asiakseen siirtyä.

Tässä vaiheessa raskautta kroppa ei liikkuessa tunnu enää samalla kuin aiemmin – eivätkä jumppavaatteet näytä samoille kuin ennen. Saattaa olla myös vain omaa kuvitelmaa, mutta tuntuu, että kanssaliikkujat vilkuilisivat huolissaan. Pitäisi varmaan painattaa paita Tiedän olevani raskaana - otan kevyesti -tekstillä.

Tsemppiä kaikille tammikuussa liikunnan pariin palaaville!

Hah-hah-hauskaa

Se, joka huutaa kovimmin, on yleensä kasan alimmainen.

Raskaana olemisen hienouksiin kuulunee ainakin näin esikoisen kanssa se, että ei oikein tiedä, mitä kaikkea voi laittaa raskauden piikkiin.  Onko minulla nyt jotain omia vatsanväänteitä vai onko tämä kipuilu vatsassa kohdun kasvamista? Nenä on ollut pikkuisen tukossa syksystä lähtien, raskausoire vai jotain pitkittynyttä miniflunssaa?

Mielialan heittelyt ainakin kuuluvat raskausajan klassikoihin. Yleensä kuitenkin puhutaan siitä, kuinka itku on herkässä kaiken vähänkin liikuttavan äärellä. Tällaista olen kyllä huomannut itsekin.  Viime aikoina olen kuitenkin useammin löytänyt itseni nauramassa aivan hysteerisesti ties mille. Esimerkiksi eilen kuulin väärin miehen kommentin kesken illan laatuelokuvaan (Die Hard 4.0). Luulin hänen sanoneen ”digi poop”, johon hän ilmoitti, ettei kyllä ilmoittanut menevänsä virtuaalikakalle (tai edes kakalle ylipäätään). Mutta kuulemma vessanpöntön nappiin voisi kytkeä systeemin, joka lähettäisi joka vessanvedolla nettiin seilaamaan paketin jotain satunnaista sälää – elikkäs virtuaalikakkaa. Tälle aivopierulle nauroin ainakin 10 minuuttia putkeen.

Näiden naurukohtausten keskellä mietin, että ei tämä nyt ihan näin hauska ehkä oikeasti ole, mutta naurusta ei vain meinaa tulla loppua.  On pitänyt alkaa hieman säästellä sellaisten blogien lukemista, joissa on usein naurut kirvoittavia juttuja, muualle kuin avokonttorin kahvitauoille. Vedet silmissä hohotus kun tuppaa häiritsemään muita.

Onneksi nauraminen on kivaa ja kuulemma pidentää ikää sekä auttaa kaikenlaisiin vaivoihin.

Material girl

Jokaisella meistä on lahjoja. Harvinaista on sen sijaan uskallus seurata lahjaansa siihen tuntemattomaan minne se vie.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Joulun jälkeisessä ähkyssä ja uuden vuoden alusta herkistyneenä on tapana tehdä lupauksia, jotka monesti liittyvät erilaisten ähkyjen vähentämiseen. Lisätään liikuntaa, syödään terveellisemmin, säästetään rahaa, siivotaan turhat tavarat pois varastosta jne. Meilläkin näitä keskusteluja käytiin eilen uuden vuoden paistin äärellä, saas nähdä miten käy.

Tavaraähkyn käsittelyn voi aloittaa vaikka Älä osta mitään -päivän (jota vietettiin marraskuussa) vinkin mukaisesti listaamalla 10 viimeisintä tavaraa ja arvioimalla niiden hyödyllisyyttä. Omat 10 viimeisintä tavaraa taitavat olla kaikki joululahjoja, mikä tietysti on eri asia kuin itse ostaminen. Toki myös toivoin käytännöllisiä ja/tai aineettomia lahjoja niiltä, joilta tiesin lahjoja saavani.

1. Iso käsilaukku – hyödyllinen. Kannan ylipäätään aina puolta elämää mukana (minkä hyödyllisyyttä voi tietysti kyseenalaistaa) ja olin toivonut niin isoa laukkua, että voin luopua erillisestä läppärilaukusta. Kahden kassin kanssa on vaan ärsyttävää liikkua.
2. Bola-koru – ei suoranaisesti hyödyllinen. Kaunis se kuitenkin on ja vaimea helinä on kivan kuuloista. Enhän minä tiedä kuuleeko vauva helinää vatsaan, mutta on kiva ajatella, että tämä koru on meidän yhteinen juttu vauvan kanssa.
3. Minä sinulle homonyymit näytän -kirja Fingerporin kielellisestä leikittelystä – ei suoranaisesti hyödyllinen. Hauska tämä kyllä on ja samalla tulee muisteltua suomenkielen hienouksia. Kirjat ylipäätään ovat ihania, mutta onko niiden omistaminen hyödyllistä?
4. Iso kynttilä – hyödyllinen. Me selvisimme myrskyistä vain muutamilla valojen vilkkumisilla, mutta monen päivän sähkökatkot opettanevat, että kotona on hyvä olla myös ei sähköllä toimivia valonlähteitä. Samalla kynttilä on myös kaunis.
5. Äitiys/imetyspaita – hyödyllinen. Masu mahtuu tähän toistaiseksi – mikä pätee koko ajan harvenevaan määrään muita paitojani – ja pienen synnyttyä paidan kanssa onnistuu imetys liikoja paljastelematta.
6. Pähkinänsärkijä – hyödyllinen. Meillä ei aiemmin ollut tällaista ja on tämä nimetyssä tehtävässään kätevämpi kuin vasara.
7. Tuikkukuppi - ?. Hankala tuomita hyödylliseksi tai hyödyttömäksi, kun sinällään on käyttöesine, mutta toki meillä oli jo ennestäänkin useita tuikkukuppeja.
8. Glögimukit - ?. Sama tarina kuin edellisessä kohdassa. Nämä ovat kauniit ja laadukkaat, mutta emme olleet varsinaisessa glögimukien puutteessa aiemmin.
9. Teleskooppimakkaratikku - ?. Käyttöesine, joka varmasti pääsee retkeilevässä perheessä käyttöön, mutta ei kai kukaan voi vakavissaan olla sitä mieltä, että makkaranpaisto ei onnistuisi ilman tätä.
10. Kassillinen vauvanvaatteita – hyödyllinen! Emme olleet itse hankkineet vaatteen vaatetta, joten eivät ole ylimääräisiä. Kokojakin oli valittu 50-70 cm väliltä, joten kasvunvaraakin lahjassa on.