Hah-hah-hauskaa

Se, joka huutaa kovimmin, on yleensä kasan alimmainen.

Raskaana olemisen hienouksiin kuulunee ainakin näin esikoisen kanssa se, että ei oikein tiedä, mitä kaikkea voi laittaa raskauden piikkiin.  Onko minulla nyt jotain omia vatsanväänteitä vai onko tämä kipuilu vatsassa kohdun kasvamista? Nenä on ollut pikkuisen tukossa syksystä lähtien, raskausoire vai jotain pitkittynyttä miniflunssaa?

Mielialan heittelyt ainakin kuuluvat raskausajan klassikoihin. Yleensä kuitenkin puhutaan siitä, kuinka itku on herkässä kaiken vähänkin liikuttavan äärellä. Tällaista olen kyllä huomannut itsekin.  Viime aikoina olen kuitenkin useammin löytänyt itseni nauramassa aivan hysteerisesti ties mille. Esimerkiksi eilen kuulin väärin miehen kommentin kesken illan laatuelokuvaan (Die Hard 4.0). Luulin hänen sanoneen ”digi poop”, johon hän ilmoitti, ettei kyllä ilmoittanut menevänsä virtuaalikakalle (tai edes kakalle ylipäätään). Mutta kuulemma vessanpöntön nappiin voisi kytkeä systeemin, joka lähettäisi joka vessanvedolla nettiin seilaamaan paketin jotain satunnaista sälää – elikkäs virtuaalikakkaa. Tälle aivopierulle nauroin ainakin 10 minuuttia putkeen.

Näiden naurukohtausten keskellä mietin, että ei tämä nyt ihan näin hauska ehkä oikeasti ole, mutta naurusta ei vain meinaa tulla loppua.  On pitänyt alkaa hieman säästellä sellaisten blogien lukemista, joissa on usein naurut kirvoittavia juttuja, muualle kuin avokonttorin kahvitauoille. Vedet silmissä hohotus kun tuppaa häiritsemään muita.

Onneksi nauraminen on kivaa ja kuulemma pidentää ikää sekä auttaa kaikenlaisiin vaivoihin.