Huolestuminen on mielikuvitus väärillä jäljillä.
Eilinen intoilu taisi kostautua. Näin yöllä kauhean painajaisen. Unessa tulin tajuihini sairaalahoidon jälkeen (paikka tosin ei ollut sairaala, vaan minulle tuntematon asunto) ja sain kuulla, että meidän lapsi oli syntynyt kuolleena jo monta viikkoa sitten. Ilmeisesti siis synnytyksessä oli mennyt jotain tosi pieleen. Olin ihan epätoivoissani ja epäuskossa yritin kiistää, että eihän se voi olla totta, kun kaikki oli mennyt niin hyvin. Samalla kuulin, että samoin oli käynyt ystäväni odottamalle vauvalle. Unessa minulle selitettiin, että vauvojen kuolleena syntymisiä tulee aaltoina aika ajoin, eikä niille voi mitään.
Mies oli unessa ilmeisesti surutyönsä jo tehnyt, koska alkoi suoraan ehdotella, että nyt vaan heti uutta yritystä. Se taas oli siinä shokin keskellä ihan kauhean raskas ajatus, että yksi pieni on riuhtaistu pois noin vain ja sitten pitäisi heti alkaa elätellä uutta toivoa. Ja miten mies ei voi tajuta, että on aika raskasta olla raskaana noin pitkään ja sitten yhtäkkiä menettää lapsi.
En muista milloin olisin ollut niin onnellinen herätessäni siitä, että uneni oli vain unta. Tänään on ollut erityisen ihanaa tuntea pienen möngerrys ja potkut mahassa.
Panokset selvästi kovenevat, kun raskaus etenee. Paljosta saa olla vielä huolissaan, ennen kuin (toivottavasti) päästään pisteeseen, jossa olla huolissaan siitä, tuleeko meidän lapsesta yhtä tiedostava kuluttaja kuin alla olevan videon ihanasta tytöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti