Me emme aina vastaa meihin mieltyneiden ihmisten tunteisiin, mutta arvostamme toki heidän erinomaista arvostelukykyään.
Viikonloppuna puhuimme siitä, millaisia rooleja oletamme ottavamme vanhempina. Olettaahan aina tietysti voi kaikenlaista, todellisuus paljastuu tietysti vasta käytännössä.
Mies pitää itseään realistisena, turhaa hömppää ei tarvita -tyyppinä. Hän lähtökohtaisesti epäilee jokaisen vauvalle suunnitellun hankinnan tarpeellisuutta. Hän ei ymmärrä miksi vauvauintia pitäisi harrastaa ohjatusti. Vauvan ”kasvattamisesta” ajatukset ovat hyvin behavioristisia: lapsi oppii mallista ja asiat on saatava alusta asti toivotulle mallille, tai ei hyvä seuraa.
Minä oletan olevani hellijä-hoivaaja, joka haluaa kaikkea kivaa niin vauvalle kuin hoitajalle. Tavaramereen ei ole tarkoitus lasta hukuttaa, mutta haaveissa on kaikenlainen äiti-vauva-touhu jumpista, baby-bioon ja konsertteihin. Ja kun lapsella kuitenkin on oltava esimerkiksi vaatteita, voivat ne sitten yhtä hyvin olla kivannäköisiä. Minä en jaksa uskoa, että vaikka hellisin pikkuvauva-aikana miten paljon, vauva automaattisesti tulisi hemmoteltua pilalle, eikä vaikka koskaan oppisi nukahtamaan yksin. Sen sijaan yritän uskotella itselleni, että kaikkea ei tarvitse päästää kotona ihan kaaoksen tilaan vauvan vuoksi, vaan tiskit, pyykit ja tavarat löytäisivät edelleen omalle paikalleen – joka ei ole pino tai läjä.
Mitä sitten epäilemme toisistamme? Minä oletan, että yksi vilkaisu pikkuihmiseen tekee isistä ihan pehmon, ja kaikki rationaalisuus katoaa sen siliän tien - ja sitten äiti saa olla se ei-niin-kiva vanhempi, joka pitää jotain jöötäkin. Mies olettaa, että minusta tulee hössöttävä kanaemo ja hän on ainoa, jolla pysyy järki päässä. Että näin.
Muutamia yhteisiäkin oletuksia on:
Jos imettäminen vain suinkin onnistuu, saa pienemme rintamaitoa ravinnokseen.
Emme osta itse leluja vauvalle. Sukulaiset ja ystävät lahjovat kuitenkin, eikä pieni vauva edes leiki leluilla.
Käymme vaunukävelyillä. Talosta ulos ja raitista ilmaa!
Laulamme vauvalle. Tämä tuli esiin, kun mietimme, että emme taida osata sanoja yhteenkään tuutulauluun ja asia pitäisi korjata.
Tässä oletuksia, todellisuus seuraa perästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti