tiistai 10. tammikuuta 2012

Taviksen jokapäiväiset ekoteot

Kun viimeinen eläin on tapettu, viimeinen järvi saastutettu ja viimeinen puu kaadettu. Silloin ihminen toteaa, ettei hän voi syödä rahaa.

Tuleekohan tästä tavisteemaviikko? Ainakin tammikuussa usein iskevä ole parempi ihminen -teema jatkuu. Olisi hölmöä luulla, että itsensä kehittäminen onnistuisi jotenkin helpommin, koska on uuden kalenterivuoden alku, tai vielä pahempaa onnistuisi vain kalenterivuoden alussa. Kun kyse kuitenkin on pienistä (joidenkin ylisuorittajien kohdalla suuristakin) elämänparannuksista, on se minusta hyvä juttu, vaikka saisikin kimmokkeensa kalenterin sivun kääntämisestä.

”Ekoisi” Leo Stranius kertoo blogissaan vauva-arjesta, jonka kantavana ajatuksena on ekologisesti toimiminen. Leo on tosin myös  ympäristöasiantuntija ja Luonto-Liiton pääsihteeri, eli ei ”saa” ekoasioissa taviksen leimaa. Aloinkin pohtia, että mitkä mahtaisivat olla omat ekotekoni, vaikka en ”ekoäipästä” menekään. Nämä ovat taattua taviskamaa!
  • Jätteiden kierrätys: biojäte, paperit, pahvit, metallit, lasi, käytetyt paristot ja pantilliset pullot ja tölkit päätyvät kaikki omiin osoitteisiinsa. Eli ihan peruslajittelua, jota tekevät varmasti (toivottavasti) melkein kaikki. Kunnia peruskauralle kuitenkin! Esimerkiksi metallin kierrätyksessä jokainen lisätonni kierrätettyä materiaalia vähentää useita tonneja jätteen muodostusta (mm. kaivosjätettä) ja säästää huomattavasti energiaa käsittelyssä.
  •  Julkinen liikenne: Pääasiassa liikun julkisilla kulkuneuvoilla. Kauppa ja useimmat muut palvelut ovat meiltä kävelymatkan päässä, joten autoiluun ei useinkaan ole tarvetta. Peruskauraa tämäkin, mutta esimerkiksi työmatkojen osalta pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen reittiopas laskee minun vähentävän hiilidioksidipäästöjä noin 400 kg vuodessa autolla liikkumiseen verrattuna. Ja samalla saan hyvää aikaa lueskella.
  • Vähemmän kemikaaleja: kuten täälläkin on mainittu, ostan vain ns. luonnonkosmetiikkaa ja näin ollen pikkuhiljaa pääsen eroon kemikaaleista kosmetiikassani. Samoin meillä on pikkuhiljiainen prosessi siirtyä muissa kodinaineissa kohti luonnonmukaisempia. Esimerkiksi pyykit pestään jo pesupähkinöillä ja ainakin toistaiseksi on tullut puhdasta. Laiskan Lissun opas ekoelämään kertoo, että keskimääräinen nainen levittää iholleen 126 kemikaalia. Ainakin minusta määrä on huima ja mieluummin en toimisi koekaniinina näiden yhteisvaikutuksille monen vuoden pitkittäiskokeessa.
  • Tavarapaljous kuriin: Tämä on aika laaja kategoria, jolla tarkoitan montaa asiaa. Mies ei ehkä täysin allekirjoittaisi tätä, mutta mielestäni en todellakaan osta hetken mielijohteesta tarpeetonta tavaraa. Enkä heppoisasti heitä menemään sitä, minkä olen hankkinut. Olenkin myynyt kirpparilla tai antanut eteenpäin kaikenlaista itselle tarpeetonta.  Samoin esimerkiksi oma raskausvaatevarastoni on pääosin kirpparilta, kuten myös leijonanosa vauvalle tähän mennessä hankituista asioista on kirpparilta tai kavereilta ja sukulaisilta. Samaan syssyyn voi varmaan laskea vielä elokuvien vuokrauksen ja kirjojen lainaamisen, jolloin ei ole tarve omistaa niitä kaikkia ollenkaan.
  • Järkevät pikkutavat: Kaatoluokka, johon voi laskea kaikenlaista uunin jälkilämmön hyödyntämisestä turhien valojen (energiansäästölamppujen) sammuttamiseen. Laiska Lissu huomio turhat stand-by-tilat: esimerkiksi tavallinen tietokoneen näyttö kuluttaa yön aikana yhtä paljon energiaa kuin 5300 paperiarkin tulostaminen ja kännykkälaturin pitäminen jatkuvasti pistorasiassa tuottaa vuodessa keskimäärin 19 kg hiilidioksidipäästöjä, minkä kompensoimiseksi pitäisi istuttaa neljä puuta.
Satunnaisesti käytäntöön pääseviä hyviä tapoja on paljon muitakin, kuten tapa tehdä ainakin kerran viikossa kasvisruokaa tai kauppareissulle kestokassin mukaan ottaminen. Tänä vuonna voisi ottaa tavoitteeksi vahtia vedenkulutusta, edes sitten siksi, että uusi tulokas varmasti lisää sitä!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti