Älä lyö päätäsi seinään, etsi ovi!
Kuten kaikki muutkin - ainakin parin viime päivän kokemuksella - myös minä olen taas saanut aikaiseksi lähteä kuntoilemaan. Olen ehdottomasti ryhmäliikuntaihmisiä. Mieluummin annan ammattilaisen suunnitella järkevän treenin käytettävissä olevaan aikaan kuin pohdin itse. Muut liikkujat, musiikki ja ohjaaja motivoivat minua yrittämään enemmän, kun taas yksinäni olen todella hyvä vähän sluibaamaan.
Kuten olen kertonut, tanssilliset tunnit olisivat hauskimpia, mutta niitä ei tämän masun kanssa enää saa harrastaa. Kuulin juuri mutkan kautta vauvasta, jonka laskettu aika olisi ollut samassa kuussa meidän pienen kanssa, mutta hänpä tuli maailmaan jo nyt. Voimia pikkukeskoselle. En tiedä, mitä ennenaikaisessa syntymässä oli taustalla, mutta mieluummin kestän tylsempää liikuntaa muutaman kuukauden kuin riskeeraan hyppimällä – sen verran kuin siitä tässä enää jaksaisikaan…
Nyt ohjelmistossa onkin sitten luonnostaan rauhallista joogaa ja pilatesta sekä helposti säädeltäviä juttuja, kuten sisäpyöräilyä ja kuntosalia kevyillä painoilla. Vähän tässä mietiskelen, milloin salijäsenyys kannattaisi laittaa katkolle. Noissa loskakeleissä en kyllä paljoa ihan varmasti ulkoile ja kuntosalini näkyy kodin ikkunasta, kun taas uimahalliin pitäisi asiakseen siirtyä.
Tässä vaiheessa raskautta kroppa ei liikkuessa tunnu enää samalla kuin aiemmin – eivätkä jumppavaatteet näytä samoille kuin ennen. Saattaa olla myös vain omaa kuvitelmaa, mutta tuntuu, että kanssaliikkujat vilkuilisivat huolissaan. Pitäisi varmaan painattaa paita Tiedän olevani raskaana - otan kevyesti -tekstillä.
Tsemppiä kaikille tammikuussa liikunnan pariin palaaville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti