Jokaisen menestyvän naisen takana on altaallinen tiskiä.
Väestöliiton perhebarometri 2011 kertoo ihan kivoja uutisia: perheissä ei koeta enää niin paljon kiirettä kuin 10 vuotta sitten. Edelleen kuitenkin pienten lasten vanhemmista 30 % koki jatkuvaa kiirettä. Eniten kiirettä aiheuttaa, ei mitenkään yllättäen, ansiotyö. Mahdollisuuksia lyhennettyyn työpäivään ja etätöihin kaivattiinkin lisää.
Kiireen tuntua on myös eliminoitu priorisoimalla. Aikaa halutaan antaa perheelle, joten sitä aikaa perheelle järjestetään. Varjopuolena tässä on ns. sulkeutuneiden perheiden Suomi, jossa ei ehditä muuta kuin käydä töissä ja olla oman perheen kesken. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa ja sitä kautta saatava energia ja tuki jäävät pois kuviosta. Samoin vanhempien omat harrastukset.
Tästä itseen käpertymisestä meilläkin ollaan oltu jo etukäteen huolissaan. Käykö meille niin, että kun vauva-ajan pyörityksessä uutta opetellessa ei käy mielessäkään lähteä kotoa tai jaksa järjestää sinne mitään konklaaveja? Tällä hetkellä kuitenkin tosi iso osa elämäämme tapahtuu ihan muualla kuin kodin neljän seinän sisällä. Ja nyt tuntuu, että sen osan menettäminen kokonaan olisi nimenomaan menetys.
Mutta oli barometrilla toinenkin hyvä uutinen: miehet tekevät entistä enemmän kotitöitä. Nyt ollaan jo 10 % päässä tasajaosta, eli miehet tekevät 40 % koti- ja lastenhoitohommista. Näistähän monissa perheissä väännetään. Vähän minua kummastutti tulos, että pienten lasten isät viettävät nyt – ajan siis lisäännyttyä – lapsen kanssa 80 minuuttia vuorokaudessa. Siis alle puolitoista tuntia! En tiedä, mikä kaikki tähän on laskettu mukaan, mutta äkkiseltään tuntuisi, että jos ihan oikeasti näkisi lastaan vain alle puolitoista tuntia päivässä, voisi tulla jo ihan ikävä pientä.
Meilläkin kotityöt nousevat aina aika ajoin kiistelylistalle. Lopullisen totuuden selvittämistä vaikeuttaa se, että on vaikea sanoa, mikä kaikki kotitöihin lasketaan. Minä voin esimerkiksi väittää, että teen enemmän, koska useimmiten käyn kaupassa (mies saa aina kaupassa joko ahdistus- tai raivokohtauksen, minusta se hyllyjen kiertely on ihan kivaa) ja valmistan varsinaisen lämpimän ruoan (minulle sillä mitä syödään on kyllä myös enemmän väliä). Miehen mukaan se, että hän esim. saattaa korjata autoa 8 tuntia putkeen ja säästää siinä pitkän pennin, korvaa tuollaiset. Ja miten arvottaa sitten eri hommien ikävyys? Kuuluisiko toisen tehdä useampia mukavampia hommia, jos tekee jotain iljettävää, kuten putsaa viemärit? Pelkän käytetyn ajan mukaan meneminen tuntuu noissa tapauksissa epäreilulle.
Eli jos joku on onnistunut ”arvottamaan” kotityöt eri kriteerein, mallia jakoon! Meillä ainakin olisi sille käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti