keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kerro kerro kätilö

Missä on ryhmä äitejä, jossain vaiheessa siellä päästään myös "naisten inttijuttuihin" eli puhumaan synnyttämisestä.

Edellisen kerran keskustelu meni siihen, että onko siitä nyt jäänyt sitten hyvä muisto vai kaamea kokemus, joka yritetään unohtaa. Keskustelun lomassa huomasin, noin viestintäihmisenä, että kokemuksen laadulla ei tuntunut olevan suoraa yhteyttä siihen, mitä oli itse asiassa tapahtunut. 

Kaikki olivat juu tunteneet kipua ja oli supistanut niin maan perusteellisesti, oli lukuisia repeämiä, hitaasti edenneitä pitkittyneitä synnytyksiä ja vastapainoksi nopeasti menneitä, lääkitys oli toiminut tai sitten ei. Oli myös ollut vaaratilanteita: napanuoria vauvan kaulanympäri, romahtaneita sydänääniä ja hapenpuutetta. Toiset olivat selvinneet omalla ponnistusvoimalla, toiset olivat päätyneet leikkauspöydälle. Mikään tästä ei kuitenkaan ennustanut sitä oliko kokijan mieli jälkeenpäin hyvä vai huono.

Jokainen, jolla kokemus oli jäänyt ikävänä mieleen, kertoi sen sijaan, että heille ei kerrottu jotain. 
"En tiennyt, että tehtiin näin koska vauvan tilanne vaati sitä." 
"Ei minua edes pyydetty ponnistamaan kovempaa ennen kuin imukuppi otettiin esiin."
"Kunpa joku olisi kertonut, etten voi saada epiduraalia, koska se heikentää supistuksia."
"Olisi ollut kiva, että olisi kerrottu ennen kuin leikkasivat välilihan."

Varmasti synnytystä hoitaneet henkilöt olivat ammattimaisia. Olihan hommat hoidettu kotiin, kun kaikilla oli terve vauva maailmassa. Kyse ei siis ollut siitä, että nämä naiset olisivat halunneet erityisesti väittää vastaan tehdyistä päätöksistä tai noudattaa jotain etukäteen tarkasti miettimäänsä käsikirjoitusta.

Kätilöt hyvät, käyttäkää siis suutanne ja kertokaa, kertokaa, kertokaa. Vaikka ehkä tuntuisikin, että kyseessä on ihan selvä juttu.

Tietysti joukossa oli myös yksi poikkeus vahvistamassa sääntöä, hän ei olisi halunnut kuulla mitään, vaan ainoastaan heittäytyä ammattilaisten käsiin. Voit varmistua, että synnytyssalissasi ei ole tämä tyyppi, kysymällä haluaako synnyttäjä, että hänelle kerrotaan mitä tapahtuu.

Niin ja lämpimiä ajatuksia sinulle, joka olit kätilönäni. Kiitos, kun kerroit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti