Kyllä ihmisen vaan on hyvä nukkua vuorokaudessa yli viisi tuntia ja mieluummin joku yli tunnin pätkäkin. Tämä on meillä hieman yli viikon jatkuneen empiirisen kokeen vahvin tulos.
Joku ehkä muistaa, että meillä oli tapana siunailla hyvää onneamme lapsen yöunien kanssa. No se on loppu nyt. Sinnikkäästi tosin haluan uskoa ja toivoa, että kyseessä on vain vaihe ja saamme rauhalliset yöt joskus takaisin.
Tätä kokeilua sponsoroi ilmeisesti herra hammas. Näköhavaintoa hampaasta ei ole, mutta jatkuva jäystäminen ja ikenen raaputtelu tietystä kohtaa antavat aihetta tällaiselle hypoteesille.
Päivällä lapsi on ollut yllättävän iloinen ja vähäkitinäinen - ellei siis karju suoraa huutoa. Yöt ovatkin ihan toinen tarina. Ikinä emme ole heräilleet näin tiheään. Ihan oikeasti ei voi olla nälkä 20 minuutin välein, mutta syliin pääseminen ja imeminen rauhoittaa. Sänkyyn siirryttäessä kitinä alkaa yleensä heti uudestaan. Vauva ilmeisesti nukkuu ainakin kevyesti, äiti ihan takuulla ei.
Mies on alkanut huomautella, että jutuistani on (entistä) vaikea(mpi) ottaa mitään tolkkua. Pääni sisällä esitän asian ihan selkeästi, mutta ulospäin jostain syystä tulee ihan eri tekstiä. Sama toimii myös kuunnellessa mies sanoo kaappi ja minä kuulen selkeästi pöytä. On kiva suunnitella perheen menoja, kun yhden tiistai on toisen lauantai ja ne voivat molemmat olla vaikka huomenna.
Palataanpa siis joskus, kun järki kulkee taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti